Häkkilintu laulaa vapaudestaan

Äkkiseltään voisi luulla että on mahdoton laulaa vapautta häkissä. Vankina. Mutta jos se häkki tuokin tuvallisuuden tunteen. Antaa levollisen mielen kun ei tarvitse miettiä mitä kaltereiden toisella puolella on. Ne kalterit voivat olla hyvinkin hennot, kuin hopeasäikeistä tehty. Ovi tuskin silmin havaittava. Liekö lukossakaan. Lintu on jo sopeutunut elämään siellä. Omalla orrellaan. Pieniä murusia elämän makeudesta välillä tippuu jostain raosta. Siitä mitä voisi olla.

Osaisiko lintu laulaakaan enää jos saisi vehreän niityn ja metsän. Kauniin solisevan puron. Vertaisi suotta solinaan itseään. Tai tuulen kevyeen huminaan. Miettisi se, ettei tuon kaltaiseen pysty. Katsoisi kotkaa joka vapaana liitää sinistä taivasta vasten. Kuulisi kuinka kuorossa pienet linnut pensaissa ja latvuksissa virittää kutsuaan. Harakka saattaa jo naurahtaa eksyneen nähdessään. Katsoisi, ettei ole kovin kiiltävää mukana ja lentäisi matkoihinsa. Varisko varoittelisi maassa mataavista, sääliessään häkkilintua. Häkkilintu olisi kuin ruma ankanpoikanen joutsenparven keskellä. Näkisi vain kauneutta ja osaamista. Tuotteliaisuutta kanaparvessa.

Kuinka pieneksi voi häkkilinnut vapaudessa itsensä kokea. Kuinka laulutaidottomaksi. Häkissään, hopeasäikeisessä, taiten itse tehtynä. Salassa muiden katseelta, pieni sydän pamppailen maailman suuruutta nähdessään istuu orrelleen ja ajattelee että tähän olen syntynyt. Häkkilinnuksi. Katselee turvallisia esteitä, kaikkea mikä estää lentämästä vapauteen. Tarpeeksi kauan häkissä laulaneena ja vapautusta odottanee ei osaisikaan enää lentää vapaudessa. Siivet jääneet tynkiksi. Väri haalistunut huoneiden varjoissa. Kauneimman äänen sen lintu tuottaa ollessaan turvassa, siellä häkissä. Joko ohikulkija huomaa, jää hetkeksi kuuntelemaan. Miettii onpa surusävyinen lintu. Laulaa menetetystä rakkaudesta, unelmistaan, toiveistaan. Niistäkin jotka ei toteutunut. Sydämen kyllyydestä se laulaa. Iloiten, ei surren. Sanoittaa menneitä vuosia lauluksi. Katselee turvallisia reunoja jotka estävät elämästä, mutta myös putoamasta. Onneksi en ole kotka, tai joutsen. En haluakaan olla kaikkien ihailema. Pikku pyrähdys joskus riittää. Vai riittääkö.

Matkijalinnuksi pelkää muuttuvansa jos häkin oven aukaisee.

Kaikilla meillä kait on ja kuulukin olla suojamuuri. Alue jonka läpi ei tulla. On hyvä katsella turvallisesti itseään ja elämäänsä. Käytöstään ja tapojaan. Kuinka paljon menemme sen mukaan mikä on muiden mieleen. Kuinka usein elämme sen ohi mikä olisi omaa. Moni varmasti tietää paremmin mikä kenellekin olisi hyväksi. Kun tekisi niin tai noin. Minkälaisen häkin ja turvan kukin on itselleen rakentanut. Hopeasäikeisien, tuskin silmin nähtävän. Tai joku oikein rautakaltereiden kaltaisen.

Onko se häkki vankila vai vapaaehtoinen . Suorittaako yhteiskuntapalvelusta. Entä kun siivet väsyvät, lentotutka hajoaa, huomaa olevansa väärässä parvessa. Välillä sitä vaan voi saada siipeensä. Palata istumaan orrelleen ja lauleskella tovi. Miettiä kenen lauluja laulaa. Ja kenelle. Koettaako avata ääneensä ja huomata kuulostavansa lähinnä ruisrääkältä. Laskeeko sulkiansa ja huomaa taas muutaman puutuvan. Väritkin haalistuneet. Sopeutuu hyvin häkkiin hopeasäikeiseen. Mitäpä sen väliä onko ovi lukossa vai ei. Ei itseään pakoon pääse. Ei elämäänsä. Voi vain istua orrelle ja miettiä mikä on laulun aihe. Ei aina tarvitsekaan päästä puun latvukseen muiden kanssa. Kivahan niitä on katsella ja helpompikin jo. Luovuttaminen vain on joskus vaikeaa. Luovuttaminen siitä mihin on pyrkinyt. Sinne minne olisi halunnut, kuvitellut tai toivonut pääsevänsä. Sulkasadon sattuessa saattaa olla hyvä uskaltaa miettiä. Lentokyky on mennyt.

Eihän tämä häkki hassumpi ole, tuttu ja turvallinen. Voisi vähän vaikka siivoilla, ylimääräiset korret pois lattialta. Ajantuomat p..t Sisustelempa häkin uudelleen, laitanpa tuohon jotain pehmikettä, mukavampi olla ja katsella. Eihän se mukavaa koko ajan ole, katsella kun muut lentävät ja pesää rakentavat. Tai muuttolintuina käy tie lämpimään. En kuitenkaan jaksaisi lentää, enkä pesää perustaa. Paljon on lauluja linnuista, siipirikoista, siipeen saaneista. Uljaista ja vapaista. Taidanpa tehdä laulun linnusta, häkkilinnusta, joka voi laulaa vapaudesta. Häkkiinsä sidottu voi olla vapaa. Laulaa vapaudesta. Häkki ei estä elämästä ja nauttimasta näkemästään. Se asettaa reunat ja rajat. Ajan myötä sitä sopeutuu, jopa löytää jotakin joka on voinut olla kateissa. Vankeus ei tässä tapauksessa olekaan vapauden riistoa, vaan vapauttamista. Voi nauttia siitä mitä näkee, kuule kun on aikaa.

Joutuu sitä luopumaan kultajyvistä. Kaura on hyvää ja ravitsevaa. Sosiaalinen status muuttuu. Koordinaatit laadittava uudelleen. Paljon mennessä, vähän voi saapua. Vähän voi ollakin enemmän. Kaikella on aikansa, jokaisella asialla. Tule varpu pienoinen, ota siemen multa… ja seitti, muille näkymätön, hopeasäikeinen katkeaa.