Sanotut sanat eivät ole kun virvelinheitto. Niitä ei saa takasin, jää kiinni syötistä riippuen kuinka kovaa. Saalis on ja pysyy. Sanotut sanat, niiden puolesta paljon puhutaan. Kuinka hän ja hän ja hän satutti niin paljon. Sattui kun osui mun persoonaan, vanhemmuuteen, työhön, opiskeluun, ulkonäköön. Peräänkuulutetaan sitä miten joku sanoi ja sitä sanaa tai tehtyä tekoa ei voi poistaa, deletoida. On väärin, on niin väärin aina arvostella. Sosiaalinen media suorastaan tuo markkinoille koko ajan mahdollisuutta arvostella. Arvostelusta tulee vielä helpompaa ja jos voin arvostella julkisuuden henkilöä niin miksi en tuota naapurin Marjaakin. Se nyt ei sentään ole kuin tämän talon tuttu. Joku jota edes kaikki eivät tiedä. Voin hyvin kommentoida hänen…

Mielessäni olin Henri Toivonen, todellisuudessa peura ajovalojen. Hallitsen mutkat ja vauhdit. Kaarteet taittuu ja hanaa. Kyllä mä kestän ja antaa mennä vaan. Nopeusrajoitukset on muita varten. Tietämättä mitään mistään ja mikä milloinkin odottaa, olen antanut mennä. Joku metsätaival välissä, ehkä kapea vuoristotie. Liitoksissaan natiseva siltakin matkalla. Taitaa sieltä suokin löytyä. Sillä vauhdilla meni risut ja männynkävyt. Ei siinä ehtinyt tunteita tulkkaamaan ja kartturia ei kovin usein ole kyytiin tullut. Joku joka olisi sanonut autoissa olevan myös jarrut. Jarrut joilla voi säädellä vauhtia. Vauhtisokeushan siinä tuli. Vauhtisokeus joka ei antanut rauhaa vaan painoi kaasua lisää. Minkä mutkan jälkeen huomasinkin olevani peura ajovaloissa joka juoksee tunteitaan pakoon. Istuihan ne kyydissä. Viha vieressä,…

Kuka meistä ei olisi joskus piirrellyt hienoon hiekkaan sydäntä, kirjoittanut salaisen rakkauden kohteen nimeä ja rakennellut pilvilinnoja. Heti voisin realistisesti ajatella, että hän ei rakentanut joka on katujen kasvatti, suuren cityn sykkeessä itsetunnon jo äidinmaidossa saanut, kultalusikka suussa syntynyt elokuvien kaunotar. Jonka kauneus ja muoto lamaannuttaa tällaisen maitotyttö Hiljankin. Vaikea sukeltaa kaupungin sykkeeseen, joten pysyttelen takapihan hiekkalaatikolla tai läheisen järven rannalla. Tikku käteen ja sydän hiekkaan, nimikirjaimet varovasti ja sydän jo pamppailee ettei kukaan vain näkisi. Olisihan se noloa jos joku tietäisi ettei se naapurin ruskeasilmä olekaan salainen ihastukseni. Ihastus olisikin hänen hassu veljensä, joka ei niin kaikkien unista ollutkaan. Katselen sydäntä hiekassa ja ihan selvästi jo piirtyy silmiini kuva…