Nek\u00f6 m\u00e4\u00e4rittelee minuuteni, sen mik\u00e4 olen miksi tulen. Mink\u00e4lainen on el\u00e4m\u00e4ni ja suuntani. Kovin herk\u00e4sti me otetaan kyn\u00e4t k\u00e4teen ja piirrell\u00e4\u00e4n toisiin viivoja. Eriv\u00e4risi\u00e4, mallisia ja kuka mist\u00e4kin kulmasta. On vinoja, koukeroita, lyhyit\u00e4 ja pitki\u00e4. Ket\u00e4 mink\u00e4 verran j\u00e4\u00e4 niit\u00e4 viivoja tuijottamaan ja antaa niiden m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 muotoaan.<\/p>\n\n\n\n
Mink\u00e4laiseksi pit\u00e4isi muuttua kenenkin toiveesta. Ent\u00e4 jos koettasi, pystyisi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne viivat omaan arvoonsa, ei katsoisi ei kiinnostuisi. Kun ei pysty, ei vaan pysty j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vaan antaa sen tulla iholle, antaa sen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 minuutta. Kyll\u00e4 tuonkin pit\u00e4isi ja kyll\u00e4 sinunkin pit\u00e4isi. Jos olisit ja tekisit ja osaisit ja viitsisit. Ne osuvat ja sattuvat.<\/p>\n\n\n\n
Kyky k\u00e4sitell\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 omaan arvoonsa puuttuu, niin sitten sit\u00e4 pukee uuden nahan niiden ylle ja sama jatkuu. Kuinka paljon kerroksia sitten tulekaan ja onkaan. Aina joku sohaisee ja viel\u00e4 v\u00e4rikyn\u00e4ll\u00e4. Ne jotka sanovat ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 v\u00e4lit\u00e4, \u00e4l\u00e4 huomaa. Miten voin kun kirkuvan punainen viiva ammottaa ihollani, kaikki sen n\u00e4kev\u00e4t. Olen k\u00e4velev\u00e4 maalitaulu muiden viivoille. Kaunokirjoitus on unohdettu taito. Miss\u00e4 on edes huopatussit ja pehme\u00e4t liidut. Muiden piirt\u00e4m\u00e4 viivat ihollani eiv\u00e4t kuitenkaan saisi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Ket\u00e4 varten el\u00e4n ja teen asioita.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
Lapset ovat kasvaneet, eiv\u00e4t tarvitse jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 huomiota. Ty\u00f6 otettiin sairauden my\u00f6t\u00e4 pois. T\u00e4m\u00e4 voi olla el\u00e4m\u00e4ni mahdollisuus. Uskallanko tarttua ja katsoa mit\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4 on, muuta kuin kaikenv\u00e4risi\u00e4 ja oloisia viivoja, muiden piirt\u00e4mi\u00e4. Uskallanko raottaa omaa oveani sisimp\u00e4\u00e4ni ja kutsua itseni kyl\u00e4\u00e4n, jopa muuttamaan kotiin joka itselleni minun pit\u00e4isi olla. Uskallanko sisustaa itseni minun n\u00e4k\u00f6iseksi.<\/p>\n\n\n\n
Eih\u00e4n ulkoap\u00e4in tuleva voi tiet\u00e4\u00e4 mik\u00e4 olen sis\u00e4lt\u00e4. N\u00e4kee vain jonkin hetken, kuulee vain jonkin sanana. Luo mielikuvansa ja armoton kyn\u00e4 viuhii ilmassa. Helppoa kuin hein\u00e4nteko syyssateella sanella ja m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 toisia. Mutta miten itse m\u00e4\u00e4rit\u00e4n itseni. Kuka olen ja miten el\u00e4n. Yritin parhaani, ei riitt\u00e4nyt. Koetin toiseksi parasta, ei mennyt l\u00e4pi. Kolmas ja sis\u00e4\u00e4nk\u00f6, ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n onni suosi rohkeaa.<\/p>\n\n\n\n
Jos n\u00e4kisimme kaiken omasta mielest\u00e4 ep\u00e4onnistumisemme n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in niin onko siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n onnistunutta. Onko ne sittenk\u00e4\u00e4n ep\u00e4onnistumisia. Ne on siin\u00e4 hetkess\u00e4, sill\u00e4 kyvyll\u00e4, niill\u00e4 ymm\u00e4rryksill\u00e4 mit\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 tehtyj\u00e4 ratkaisuja. Kaiketi v\u00e4\u00e4rin laulaa h\u00e4n joka sanoo ettei p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n vaihtaisi pois. Mutta, jos hetkenkin vaihtaisin, jossain kohti suuntaa edes v\u00e4h\u00e4n, en olisi t\u00e4ss\u00e4. Eik\u00e4 ne kohtaamani ihmiset olisi siin\u00e4 miss\u00e4 ovat. Niink\u00f6 se menee. Me olemme kuitenkin v\u00e4lillisesti vaikuttaneet muidenkin karavaanarien kulkuun. Vaikeaksi menee.<\/p>\n\n\n\n
Joten palaanpa siihen mit\u00e4 mieless\u00e4 kulki aluksi. Muiden piirt\u00e4m\u00e4t viivat. Joillakin on takki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 johon viivat osuvat ja he vain riisuvat takin pois ja viivat j\u00e4\u00e4 unholaan. Minulla ei ole sit\u00e4 takkia. T\u00e4n\u00e4\u00e4n aamulla her\u00e4tess\u00e4 minulla oli kuitenkin minut ja ymm\u00e4rrys kuinka paljon toiset ovat huomaamattaan tai tahtomattaankin m\u00e4\u00e4ritelleet minuutta. Kenelle lauluni laulan, ei se sama ole.<\/p>\n\n\n\n
Laulan h\u00e4lle, joka haluaa sen kuulla. El\u00e4n el\u00e4m\u00e4ni h\u00e4lle, jolle oikeastaan vain el\u00e4m\u00e4ni kuuluu, itselleni. Onko sill\u00e4 merkityst\u00e4 pit\u00e4\u00e4k\u00f6 joku mun tauluista, kirjoituksista, yrityksist\u00e4 tehd\u00e4 jotakin joka voi olla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4kin. Luojani, varjele minut silt\u00e4 tielt\u00e4 jo ett\u00e4 miettisin mit\u00e4 minulta halutaan n\u00e4hd\u00e4. El\u00e4isin ja tekisin sen mink\u00e4 haluan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Itse\u00e4ni varten, itseni t\u00e4hden. Onkin itsek\u00e4st\u00e4, mutta jollen kerrokaan kenellek\u00e4\u00e4n ett\u00e4 olen oivaltanut el\u00e4m\u00e4ni kuuluvan itselleni. Jospa tekisin sen takin jonka voi riisua pois kun viivat n\u00e4kyv\u00e4t, takin nimi voisi olla itsesuojelu. Minun itseni pit\u00e4\u00e4 suojella itse\u00e4ni. Ei sit\u00e4 kukaan muu tee. Kaikella on aikansa. En voi vaikutta muiden kyn\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Voin vaikuttaa miten siihen suhtaudun. Voin vaikuttaa miten omaa kyn\u00e4\u00e4ni k\u00e4yt\u00e4n. Miten mielipiteeni piirr\u00e4n toiselle. Eik\u00e4 se kuitenkaan kuulu minulle jollei kysyt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jospa oppisi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kyn\u00e4t kotelossa jollei niit\u00e4 ole pyydetty k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Joskus on vain tarve kertoa saamatta vastausta ongelmiin. Kertoa milt\u00e4 kaikki tuntuu, se ei aina sis\u00e4ll\u00e4 kysymyst\u00e4 mit\u00e4 teen, kuinka valmiit olemme kuitenkin kirjoittamaan vastauksen. Puhumattakaan siit\u00e4 mit\u00e4 me emme edes tied\u00e4 ja ved\u00e4mme viivoja. Vaikka se olisi vain viiva, niit\u00e4 voi olla liikaa. Joku viiva vain voi olla liikaa. Pidet\u00e4\u00e4n kyn\u00e4t penaalissa. El\u00e4m\u00e4n kyn\u00e4t kun pakkaa olemaan sellaisia, ett\u00e4 vedettyj\u00e4 viivoja ei pois saa pyyhitty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En tied\u00e4 sinun viivoista. Omani on ainakin jo liikaa, liian monta eriv\u00e4rist\u00e4. Mit\u00e4 tapahtuu jos en n\u00e4e niit\u00e4, lakkaan n\u00e4kem\u00e4st\u00e4. Suljen silm\u00e4ni ja korvani katsomasta itse\u00e4ni ulkoap\u00e4in. Jos vaikka ensin menisin itseeni, eteiseen ja tutkisin mink\u00e4lainen asumus olen ilman muiden el\u00e4m\u00e4n arkkitehtien suunnitelmia kulmia ja rajoja. Hyv\u00e4lt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Saatan menn\u00e4 jopa pidemm\u00e4lle, alkaa tuntumaan tutulta. Se joka ei kadonnut viivojen alle onkin sis\u00e4ll\u00e4ni. Kutsun sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, yhdess\u00e4 voimme laittaa viivoja unholaan. Eih\u00e4n minun kanssa muita ole, no, on toki minun Luojani. Matka itseeni ja minuun t\u00e4ytyy vain tehd\u00e4 itse. Olisikin helpompaa jos voisi tehd\u00e4 tandemhypyn itseens\u00e4 jonkun luottoihmisen kanssa. Kenelle lopulta haluaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen sisimp\u00e4ns\u00e4. Toisen kanssa voi mietti\u00e4, puhua, tukea, rohkaista.<\/p>\n\n\n\n
Hyppy tuntemattomaan tapahtuu kuitenkin yksin, toisaalta onneksi. Matka minuuteen on yksin\u00e4inen tie, mutta kun opit olemaan itsesi kanssa alat luottamaan. Kysyt itselt\u00e4si neuvoa, ei tule viivoja. Kun opit luottamaan itseesi, luotat mahdollisesti johonkin muuhunkin sen j\u00e4lkeen. Huomaat matkalla minuuteen itsest\u00e4si uusia piirteit\u00e4 ja puolia. Sangen hyvi\u00e4kin. Turvallista matkaa. Itse voi vain p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ottaako askeleet vai j\u00e4\u00e4k\u00f6 viivojen uhriksi. Muiden piirt\u00e4mien viivojen uhriksi ihollani.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Nek\u00f6 m\u00e4\u00e4rittelee minuuteni, sen mik\u00e4 olen miksi tulen. Mink\u00e4lainen on el\u00e4m\u00e4ni ja suuntani. Kovin herk\u00e4sti me otetaan kyn\u00e4t k\u00e4teen ja piirrell\u00e4\u00e4n toisiin viivoja. Eriv\u00e4risi\u00e4, mallisia ja kuka mist\u00e4kin kulmasta. On vinoja, koukeroita, lyhyit\u00e4 ja pitki\u00e4. Ket\u00e4 mink\u00e4 verran j\u00e4\u00e4 niit\u00e4 viivoja tuijottamaan ja antaa niiden m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 muotoaan. Mink\u00e4laiseksi pit\u00e4isi muuttua kenenkin toiveesta. Ent\u00e4 jos koettasi, pystyisi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne viivat omaan arvoonsa, ei katsoisi ei kiinnostuisi. Kun ei pysty, ei vaan pysty j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vaan antaa sen tulla iholle, antaa sen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 minuutta. Kyll\u00e4 tuonkin pit\u00e4isi ja kyll\u00e4 sinunkin pit\u00e4isi. Jos olisit ja tekisit ja osaisit ja viitsisit. Ne osuvat ja sattuvat. Kyky k\u00e4sitell\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 omaan arvoonsa puuttuu, niin sitten sit\u00e4 pukee uuden nahan niiden ylle ja sama jatkuu. Kuinka paljon kerroksia sitten tulekaan ja onkaan. Aina joku sohaisee ja viel\u00e4 v\u00e4rikyn\u00e4ll\u00e4. Ne jotka sanovat ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 v\u00e4lit\u00e4, \u00e4l\u00e4 huomaa. Miten voin kun kirkuvan punainen viiva ammottaa ihollani, kaikki sen n\u00e4kev\u00e4t. Olen k\u00e4velev\u00e4 maalitaulu muiden viivoille. Kaunokirjoitus on unohdettu taito. Miss\u00e4 on edes huopatussit ja pehme\u00e4t liidut. Muiden piirt\u00e4m\u00e4 viivat ihollani eiv\u00e4t kuitenkaan saisi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Ket\u00e4 varten el\u00e4n ja teen asioita.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-99","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/99","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=99"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/99\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":128,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/99\/revisions\/128"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=99"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=99"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=99"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}