Voisiko joskus asettua samalle puolelle ikkunaa. Miten aina tuntuukin silt\u00e4 ett\u00e4 se el\u00e4m\u00e4 on muualla, jossain miss\u00e4 juuri itse et ole. Jotain mik\u00e4 on ikkunan lasin toisella puolella. Ei niink\u00e4\u00e4n ett\u00e4 ruoho olisi vihre\u00e4mp\u00e4\u00e4 aidan toisella puolella, el\u00e4m\u00e4 vain pakkkaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4n ruudun takaa.<\/p>\n\n\n\n
Onnellinen perhe, sanoi Risto aikanaan kun k\u00e4veltiin linjalla omatkotitalo alueella. Tuossa talossa asuu varmasti onnellinen perhe. Ei montaa aikaa sen j\u00e4lkeen kun asuttiin siin\u00e4. En saanut koskaan tiet\u00e4\u00e4 olisko meist\u00e4 tullut se onnellinen perhe. Kotiinl\u00e4ht\u00f6 koitti Ristolla ennenkuin se asia valkeni. P\u00e4iv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 ajassa t\u00e4yttyiv\u00e4t liian pian siit\u00e4 kun olimme tavanneeet. Enp\u00e4 koskaan taida tiet\u00e4\u00e4 miksi.<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin niiden ikkunoiden sis\u00e4puolella, kun katselimme talven h\u00e4myss\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 joka sielt\u00e4 loisti. Pian se talo tulikin myyntiin ja sinne siis muutimme. Kas, kotilot olivatkin linjoilla riesa. Kun katselin ikkunasta ja n\u00e4in menev\u00e4n ulkopuolella ikkunan kotilon, huusin ett\u00e4 se onnellinen perhe asuukin varmaan tuolla kerrostalon yl\u00e4kerrassa. Sinne kotilot ei kiipe\u00e4. Niit\u00e4 oli riesaksi saakkaa. Onnellisuus, jotakin joka on jossain muualla kuin min\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kuinka usein katselemme jotakin kuin ruudun takaa, jotakin jota meill\u00e4 ei ole. Ja kun sen saavutamme, jos saavutamme, niin jokin muu vie huomion. Toki ymm\u00e4rr\u00e4n ett\u00e4 kaikilla ei ole sit\u00e4 ongelmaa. Itse sorrun niin usein ajatukseen, ett\u00e4 jossain muualla joku muu tilanne jotenkin muuten olisi avain onneen. Tai jos ei nyt onneen asti niin tyytyv\u00e4isyyteen. Edes sopeutumiseen.<\/p>\n\n\n\n
Pelk\u00e4\u00e4n menneeni ajatuksissani liian kauas omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 etten uskalla katsoa sit\u00e4 kuinka onnellinen voisin olla jos uskaltaisin luottaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Katsoisin ihan rauhassa ymp\u00e4rille, istuisin ja luottaisin. Luottamus ei koskaan ole ollut toinen nimeni ja siksi olen sis\u00e4ll\u00e4ni rauhaton. Helpompi etsi\u00e4 pakotiet\u00e4 kuin antautua el\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatellen ett\u00e4 se onkin t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Taistele ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole toinen nimeni. Pudotan aseet ja juoksen ennenkuin puolustaudun. Joten olen helppo maalitaulu. N\u00e4ill\u00e4 koivilla ei kovaa en\u00e4\u00e4 pinkota. Verkkaiseen alkaa askel k\u00e4ym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Ja kun iskee osumaa jonkun nuolilla joita toinen ei aina edes tied\u00e4 l\u00e4hett\u00e4neens\u00e4, niin ikkuna on valmiina. Ikkuna josta n\u00e4kee ulos jossa on tila hengitt\u00e4\u00e4, Ihan varmasti vapaus. Mieli alkaa rakentamaan ovea jollei sit\u00e4 ole. <\/p>\n\n\n\n
Olen siis keksili\u00e4s, se on toinen nimeni. Mink\u00e4moisia suorituksia mieleni onkaan vuosien aikana tehnyt, suorituksia jotka ovat ovia toiseen maailmaan. Ikkunan takana n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n suloiselta lupaukselta. Onko se ollut sit\u00e4, no, lupaava vaan. Eih\u00e4n se voi l\u00f6yty\u00e4 jostakin jonka mieli h\u00e4t\u00e4p\u00e4ivs\u00e4\u00e4n on rakentanut. Kunhan p\u00e4\u00e4sen t\u00e4st\u00e4 huoneesta pois niin sitten helpottaa. Tuolla ikkunan takana on selke\u00e4sti parempi vaihtoehto.<\/p>\n\n\n\n
Aikanani kun join, kirjoitinkin er\u00e4\u00e4seen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n raitistuttuani. Baarin ikkunan ulkopuolelta sis\u00e4puolelle oli kummallisen helppo menn\u00e4. En edes muista milloin se muuttui. Olikin luonteva istua p\u00e4iv\u00e4kaljalla katselemassa ohikulkevia jotka ihmetteli baarissa istuvia. Kai jossakin vaiheessa itse k\u00e4velin samoin ja katselin. Eik\u00f6 noilla ruudun tuolla puolen ole muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin se lasi nokan alla. Ei ollut ei. Viel\u00e4k\u00e4\u00e4n en tied\u00e4 mit\u00e4 tapahtui. En usko selke\u00e4sti valinneeni sit\u00e4 tiet\u00e4. Sinnekin vain solahdin, kai ajattelin sen olevan helpompaa. Omieni joukkoon luulin menev\u00e4ni, siell\u00e4kin niinkuin muulloinkin erehdyin. P\u00e4ivitt\u00e4isen alkoholi annoksen saaminen olisi helpompi kest\u00e4\u00e4 kuin se el\u00e4m\u00e4 jota elin. <\/p>\n\n\n\n
Kappas, eih\u00e4n se el\u00e4m\u00e4 siell\u00e4 sen helpompaa ollut. Ei se ollut edes selvi\u00e4mist\u00e4. Kun ei halunnut selvit\u00e4 koska olisi joutunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n miss\u00e4 el\u00e4\u00e4. Onneksi suuret Taivaan Is\u00e4n tassut tarttui el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Palasin takaisin kadulle, tosin evankelioimaan. Muistin nuoret jotka lauloi jossain grillin nurkalla hengellisi\u00e4 lauluja ja mietin ett\u00e4 ne oli onnellisia, sinne siis.<\/p>\n\n\n\n
Ei se mennyt niink\u00e4\u00e4n. Ei perheet joita katselin ja jota yritin ep\u00e4toivon vimmalla suorittaa itsellekin. Ei talo joka n\u00e4ytti onnelliselta perheelt\u00e4. Ei ty\u00f6. Ei muutto. Ei taaskaan muutokset joita koetin tehd\u00e4 jotta p\u00e4\u00e4sisin sen ikkunan toiselle puolelle jossa el\u00e4m\u00e4 olisi onnellsita.<\/p>\n\n\n\n
Se oli opittua, itsens\u00e4 pakeneminen. Karkuun juoksu. Vaihtoehtoel\u00e4m\u00e4t. L\u00f6yd\u00e4n tien tai teen sen ajatuksella eteenp\u00e4in. Jos vaikka itse joskus ja useinkin olen el\u00e4m\u00e4ni aikana sortunut ajattelemaan ett\u00e4 joku toinen on onnellinen tai h\u00e4nell\u00e4 on onnenavaimet, niin kukaan ei varmaankaan ole kadehtinut sit\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4n kujajuoksua oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4 josta ei vauhdissa uskaltanut hyp\u00e4t\u00e4. Sen t\u00e4ytyi pys\u00e4hty\u00e4 tavallaan sek\u00e4 ajallaan ja sitten varovasti asuta el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Sattuu niin helpolla viel\u00e4kin herkk\u00e4\u00e4n nahkaan joka ei vuosien aikana ole parkkiintunut, sattuu pienet kivet joita muut ei edes n\u00e4e. Mutta nyt tiedostaa jo jotakin. Tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 onni ei tule etsien, vaan rauha l\u00f6ytyy el\u00e4en. Sielt\u00e4 oman kodin ikkunoiden takaa, sis\u00e4puolelta. Ei se ruoho ole vihre\u00e4m\u00e4p\u00e4\u00e4 tuolla muualla. Ei asuinsija ole sen parempi vaikka olis ruutuja enemm\u00e4n ja flyygeli etel\u00e4siivess\u00e4. Kaiketi niidenkin seinien sis\u00e4puolelle mahtuu tarinanasa. <\/p>\n\n\n\n
Kaikilla meill\u00e4 on omat jalkineet ja polut kuljettavana. Vanha viisas sanoi ettei pid\u00e4 arvostella toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ennenkuin on kulkenut h\u00e4nen mokkasiineissaan kuukauden. En halua edes sovittaa toisen mokkasiineja kun temulta l\u00f6yty edukkaasti juurikin vaaleanpunaiset tossut joilla voi tallustaa. Miten mukavalta ne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n omaan sim\u00e4\u00e4n, muotoutuu jalkoihin ajan kanssa. Alkaakin olemaan oikein pehme\u00e4t kunnes hajoavat. Turha sit\u00e4 on mietti\u00e4 viel\u00e4. Turha ajatella jos ne eiv\u00e4t kest\u00e4 ensi kev\u00e4\u00e4seen, eih\u00e4n ensi kev\u00e4tt\u00e4 ole luvattukaan. Kun ei ole huomistakaan.<\/p>\n\n\n\n
Hassua miten syd\u00e4nalasta sattuuu kun ei mieti el\u00e4m\u00e4\u00e4 ikkunan toisella puolella. Kun siihen on tottunut , alkaa jo pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pys\u00e4htymist\u00e4. Ent\u00e4 jos vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaikki onkin n\u00e4in kuin nyt. Ent\u00e4 jos en olekaan juossut pakoon lent\u00e4vi\u00e4 nuolia ja hiekanmurusia. Voisin v\u00e4h\u00e4n kasvattaa nahkaa ja ottaa osumaa. Taistella sen puolesta mik\u00e4 on jossain m\u00e4\u00e4rin edes ajateltu mun el\u00e4m\u00e4ksi. Katsoa ihan sis\u00e4\u00e4np\u00e4in eik\u00e4 tehd\u00e4 ovia joka suuntaan, tai ainakaan suunnitella niit\u00e4. Varsinainen ovimestari jo kohta olen. Tai tiemestari. Jossakin hyv\u00e4. Pako Alcatrazista oli alkul\u00e4mmittely\u00e4 vain ja kevytt\u00e4 kauraa. Kuka vain paeta osaa. <\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in unen jossa pakenin vankilasta. Palasin sinne kun ymm\u00e4rsin ett\u00e4 en voi olla todella vapaa jos pakenen. Kaiketi olen jo jonkun tuomion istunut ja voisin opetella el\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaudesta k\u00e4sin. Palasin siis l\u00e4ht\u00f6paikkaan. Jos pakenen koko ajan se juoksu on loputon ja vie vain turhaan voimat. Kuinka voikin olla pelottava ajatus pys\u00e4hty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n miettim\u00e4tt\u00e4 koko ajan ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4. Sen mink\u00e4 ihminen oppii, se voi oppia siit\u00e4 pois. Joten, ajattelen niin ett\u00e4 nyt on aika kohdata t\u00e4m\u00e4. Pelossa ei ole muuta pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin pelko itsess\u00e4\u00e4n. Rohkea ei ole joka ei pelk\u00e4\u00e4, vaan se joka tekee vaikka pelk\u00e4\u00e4. Olen siis n\u00e4iden ikkunoiden sis\u00e4puolella ja katselen maisemia miettim\u00e4tt\u00e4 ett\u00e4 siell\u00e4 muualla olisi helpompaa. N\u00e4ill\u00e4 juoksuilla jo tied\u00e4n ettei ole. On vain uudet ikkunat ja ruudut. <\/p>\n\n\n\n
Ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on ohi ennenkuin ehdin el\u00e4m\u00e4\u00e4n, on parempi painella pakoon ja unohtaa koko el\u00e4m\u00e4 kuin ottaa riski. Riskin ottaminen t\u00e4ss\u00e4 kohtaa taitaa kuitenkin kannattaa. Ent\u00e4 jos el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuitenkin k\u00e4y hyvin.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Voisiko joskus asettua samalle puolelle ikkunaa. Miten aina tuntuukin silt\u00e4 ett\u00e4 se el\u00e4m\u00e4 on muualla, jossain miss\u00e4 juuri itse et ole. Jotain mik\u00e4 on ikkunan lasin toisella puolella. Ei niink\u00e4\u00e4n ett\u00e4 ruoho olisi vihre\u00e4mp\u00e4\u00e4 aidan toisella puolella, el\u00e4m\u00e4 vain pakkkaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4n ruudun takaa. Onnellinen perhe, sanoi Risto aikanaan kun k\u00e4veltiin linjalla omatkotitalo alueella. Tuossa talossa asuu varmasti onnellinen perhe. Ei montaa aikaa sen j\u00e4lkeen kun asuttiin siin\u00e4. En saanut koskaan tiet\u00e4\u00e4 olisko meist\u00e4 tullut se onnellinen perhe. Kotiinl\u00e4ht\u00f6 koitti Ristolla ennenkuin se asia valkeni. P\u00e4iv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 ajassa t\u00e4yttyiv\u00e4t liian pian siit\u00e4 kun olimme tavanneeet. Enp\u00e4 koskaan taida tiet\u00e4\u00e4 miksi. El\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin niiden ikkunoiden sis\u00e4puolella, kun katselimme talven h\u00e4myss\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 joka sielt\u00e4 loisti. Pian se talo tulikin myyntiin ja sinne siis muutimme. Kas, kotilot olivatkin linjoilla riesa. Kun katselin ikkunasta ja n\u00e4in menev\u00e4n ulkopuolella ikkunan kotilon, huusin ett\u00e4 se onnellinen perhe asuukin varmaan tuolla kerrostalon yl\u00e4kerrassa. Sinne kotilot ei kiipe\u00e4. Niit\u00e4 oli riesaksi saakkaa. Onnellisuus, jotakin joka on jossain muualla kuin min\u00e4. Kuinka usein katselemme jotakin kuin ruudun takaa, jotakin jota meill\u00e4 ei ole. Ja kun sen saavutamme, jos saavutamme, niin jokin muu vie huomion. Toki ymm\u00e4rr\u00e4n ett\u00e4 kaikilla ei ole sit\u00e4 ongelmaa. Itse sorrun niin usein ajatukseen, ett\u00e4 jossain muualla joku muu tilanne jotenkin muuten olisi avain onneen. Tai jos ei nyt onneen asti niin tyytyv\u00e4isyyteen. Edes sopeutumiseen. Pelk\u00e4\u00e4n menneeni ajatuksissani liian kauas omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 etten uskalla katsoa sit\u00e4 kuinka onnellinen voisin olla jos uskaltaisin luottaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Katsoisin ihan rauhassa ymp\u00e4rille, istuisin ja luottaisin. Luottamus ei koskaan ole ollut toinen nimeni ja siksi olen sis\u00e4ll\u00e4ni rauhaton. Helpompi etsi\u00e4 pakotiet\u00e4 kuin antautua el\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatellen ett\u00e4 se onkin t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Taistele ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole toinen nimeni. Pudotan aseet ja juoksen ennenkuin puolustaudun. Joten olen helppo maalitaulu. N\u00e4ill\u00e4 koivilla ei kovaa en\u00e4\u00e4 pinkota. Verkkaiseen alkaa askel k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Ja kun iskee osumaa jonkun nuolilla joita toinen ei aina edes tied\u00e4 l\u00e4hett\u00e4neens\u00e4, niin ikkuna on valmiina. Ikkuna josta n\u00e4kee ulos jossa on tila hengitt\u00e4\u00e4, Ihan varmasti vapaus. Mieli alkaa rakentamaan ovea jollei sit\u00e4 ole. Olen siis keksili\u00e4s, se on toinen nimeni. Mink\u00e4moisia suorituksia mieleni onkaan vuosien aikana tehnyt, suorituksia jotka ovat ovia toiseen maailmaan. Ikkunan takana n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n suloiselta lupaukselta. Onko se ollut sit\u00e4, no, lupaava vaan. Eih\u00e4n se voi l\u00f6yty\u00e4 jostakin jonka mieli h\u00e4t\u00e4p\u00e4ivs\u00e4\u00e4n on rakentanut. Kunhan p\u00e4\u00e4sen t\u00e4st\u00e4 huoneesta pois niin sitten helpottaa. Tuolla ikkunan takana on selke\u00e4sti parempi vaihtoehto. Aikanani kun join, kirjoitinkin er\u00e4\u00e4seen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n raitistuttuani. Baarin ikkunan ulkopuolelta sis\u00e4puolelle oli kummallisen helppo menn\u00e4. En edes muista milloin se muuttui. Olikin luonteva istua p\u00e4iv\u00e4kaljalla katselemassa ohikulkevia jotka ihmetteli baarissa istuvia. Kai jossakin vaiheessa itse k\u00e4velin samoin ja katselin. Eik\u00f6 noilla ruudun tuolla puolen ole muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin se lasi nokan alla. Ei ollut ei. Viel\u00e4k\u00e4\u00e4n en tied\u00e4 mit\u00e4 tapahtui. En usko selke\u00e4sti valinneeni sit\u00e4 tiet\u00e4. Sinnekin vain solahdin, kai ajattelin sen olevan helpompaa. Omieni joukkoon luulin menev\u00e4ni, siell\u00e4kin niinkuin muulloinkin erehdyin. P\u00e4ivitt\u00e4isen alkoholi annoksen saaminen olisi helpompi kest\u00e4\u00e4 kuin se el\u00e4m\u00e4 jota elin. Kappas, eih\u00e4n se el\u00e4m\u00e4 siell\u00e4 sen helpompaa ollut. Ei se ollut edes selvi\u00e4mist\u00e4. Kun ei halunnut selvit\u00e4 koska olisi joutunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n miss\u00e4 el\u00e4\u00e4. Onneksi suuret Taivaan Is\u00e4n tassut tarttui el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Palasin takaisin kadulle, tosin evankelioimaan. Muistin nuoret jotka lauloi jossain grillin nurkalla hengellisi\u00e4 lauluja ja mietin ett\u00e4 ne oli onnellisia, sinne siis. Ei se mennyt niink\u00e4\u00e4n. Ei perheet joita katselin ja jota yritin ep\u00e4toivon vimmalla suorittaa itsellekin. Ei talo joka n\u00e4ytti onnelliselta perheelt\u00e4. Ei ty\u00f6. Ei muutto. Ei taaskaan muutokset joita koetin tehd\u00e4 jotta p\u00e4\u00e4sisin sen ikkunan toiselle puolelle jossa el\u00e4m\u00e4 olisi onnellsita. Se oli opittua, itsens\u00e4 pakeneminen. Karkuun juoksu. Vaihtoehtoel\u00e4m\u00e4t. L\u00f6yd\u00e4n tien tai teen sen ajatuksella eteenp\u00e4in. Jos vaikka itse joskus ja useinkin olen el\u00e4m\u00e4ni aikana sortunut ajattelemaan ett\u00e4 joku toinen on onnellinen tai h\u00e4nell\u00e4 on onnenavaimet, niin kukaan ei varmaankaan ole kadehtinut sit\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4n kujajuoksua oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4 josta ei vauhdissa uskaltanut hyp\u00e4t\u00e4. Sen t\u00e4ytyi pys\u00e4hty\u00e4 tavallaan sek\u00e4 ajallaan ja sitten varovasti asuta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sattuu niin helpolla viel\u00e4kin herkk\u00e4\u00e4n nahkaan joka ei vuosien aikana ole parkkiintunut, sattuu pienet kivet joita muut ei edes n\u00e4e. Mutta nyt tiedostaa jo jotakin. Tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 onni ei tule etsien, vaan rauha l\u00f6ytyy el\u00e4en. Sielt\u00e4 oman kodin ikkunoiden takaa, sis\u00e4puolelta. Ei se ruoho ole vihre\u00e4m\u00e4p\u00e4\u00e4 tuolla muualla. Ei asuinsija ole sen parempi vaikka olis ruutuja enemm\u00e4n ja flyygeli etel\u00e4siivess\u00e4. Kaiketi niidenkin seinien sis\u00e4puolelle mahtuu tarinanasa. Kaikilla meill\u00e4 on omat jalkineet ja polut kuljettavana. Vanha viisas sanoi ettei pid\u00e4 arvostella toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ennenkuin on kulkenut h\u00e4nen mokkasiineissaan kuukauden. En halua edes sovittaa toisen mokkasiineja kun temulta l\u00f6yty edukkaasti juurikin vaaleanpunaiset tossut joilla voi tallustaa. Miten mukavalta ne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n omaan sim\u00e4\u00e4n, muotoutuu jalkoihin ajan kanssa. Alkaakin olemaan oikein pehme\u00e4t kunnes hajoavat. Turha sit\u00e4 on mietti\u00e4 viel\u00e4. Turha ajatella jos ne eiv\u00e4t kest\u00e4 ensi kev\u00e4\u00e4seen, eih\u00e4n ensi kev\u00e4tt\u00e4 ole luvattukaan. Kun ei ole huomistakaan. Hassua miten syd\u00e4nalasta sattuuu kun ei mieti el\u00e4m\u00e4\u00e4 ikkunan toisella puolella. Kun siihen on tottunut , alkaa jo pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pys\u00e4htymist\u00e4. Ent\u00e4 jos vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaikki onkin n\u00e4in kuin nyt. Ent\u00e4 jos en olekaan juossut pakoon lent\u00e4vi\u00e4 nuolia ja hiekanmurusia. Voisin v\u00e4h\u00e4n kasvattaa nahkaa ja ottaa osumaa. Taistella sen puolesta mik\u00e4 on jossain m\u00e4\u00e4rin edes ajateltu mun el\u00e4m\u00e4ksi. Katsoa ihan sis\u00e4\u00e4np\u00e4in eik\u00e4 tehd\u00e4 ovia joka suuntaan, tai ainakaan suunnitella niit\u00e4. Varsinainen ovimestari jo kohta olen. Tai tiemestari. Jossakin hyv\u00e4. Pako Alcatrazista oli alkul\u00e4mmittely\u00e4 vain ja kevytt\u00e4 kauraa. Kuka vain paeta osaa. N\u00e4in unen jossa pakenin vankilasta. Palasin sinne kun ymm\u00e4rsin ett\u00e4 en voi olla todella vapaa jos pakenen. Kaiketi olen jo jonkun tuomion istunut ja voisin opetella el\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaudesta k\u00e4sin. Palasin siis l\u00e4ht\u00f6paikkaan. Jos pakenen koko ajan se juoksu on loputon ja vie vain turhaan voimat. Kuinka voikin olla pelottava ajatus pys\u00e4hty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n miettim\u00e4tt\u00e4 koko ajan ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4. Sen mink\u00e4 ihminen oppii, se voi oppia siit\u00e4 pois. Joten, ajattelen niin ett\u00e4 nyt on aika kohdata t\u00e4m\u00e4. Pelossa ei ole muuta pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin pelko itsess\u00e4\u00e4n. Rohkea ei ole joka ei pelk\u00e4\u00e4, vaan se joka tekee vaikka pelk\u00e4\u00e4. Olen siis n\u00e4iden ikkunoiden sis\u00e4puolella ja katselen maisemia miettim\u00e4tt\u00e4 ett\u00e4 siell\u00e4 muualla olisi helpompaa. N\u00e4ill\u00e4 juoksuilla jo tied\u00e4n ettei ole. On vain uudet ikkunat ja ruudut. Ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on ohi ennenkuin ehdin el\u00e4m\u00e4\u00e4n, on parempi painella pakoon ja unohtaa koko el\u00e4m\u00e4 kuin ottaa riski. Riskin ottaminen t\u00e4ss\u00e4 kohtaa taitaa kuitenkin kannattaa. Ent\u00e4 jos el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuitenkin k\u00e4y hyvin.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-379","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/379","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=379"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/379\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":383,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/379\/revisions\/383"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=379"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=379"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=379"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}