Ja nyth\u00e4n se huomasi, ovi on auki. Eih\u00e4n sen omaan vankilaansa tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4. On ollut helpompi sopeutua kuin koettaa kantaako siivet vai putooko maahan.<\/p>\n\n\n\n
Helpompi ajatella ettei samat jutut muiden kanssa koske mua, mun el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 sirkuttele nyt vaan siell\u00e4 h\u00e4kin nurkassa. Mielummin viel\u00e4 hiljaa koska eih\u00e4n \u00e4\u00e4nesi sirkutusta ole. Naurulokin r\u00e4\u00e4k\u00e4isy. Mutta eih\u00e4n niit\u00e4 luonnon lintuja ole h\u00e4kiss\u00e4 kasvatettu. Ne on oppinut varoittamaan, kutsumaan, ilmaisemaan olemassaolonsa \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n
En koskaan kyll\u00e4 ole ajatellut olevani sen enemp\u00e4\u00e4 kirkkaan v\u00e4rinen kanarianlintu kuin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 neitokakadukaan. Kai enemm\u00e4n olen keskittynyt h\u00e4kkiin. Siihen miten ihan itse omin pikku k\u00e4t\u00f6sin olen sen tehnyt. Aina kuitenkin j\u00e4tt\u00e4nyt aikamoiset raot, en vaan ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt ett\u00e4 osaan lent\u00e4\u00e4. Kaiketi strutsi on lentokyvyt\u00f6n, mutta menee ja kovaa muuten. Raot olen kyll\u00e4 taidollisesti sisutanut piiloon. Etten n\u00e4e ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4 h\u00e4kist\u00e4. Siin\u00e4 sit\u00e4 k\u00f6k\u00f6t\u00e4n ja orrella katselen. N\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, kun ei uskalla katsoa. Jos se el\u00e4m\u00e4n laulu soikin minulle ja otan tietoisen riskin. Pyr\u00e4hd\u00e4n ovesta ja katson putoonko maahan.<\/p>\n\n\n\n
Kovinkaan korkealle en koskaan pes\u00e4\u00e4ni ole tehnyt, joten siipirikko voisi olla pieni vaurio mik\u00e4 tulee. Muutama h\u00f6yhen p\u00f6ll\u00e4ht\u00e4isi ja voisi ollakin ett\u00e4 lent\u00e4isi. Pikku pyr\u00e4hdyksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4 ett\u00e4 kyll\u00e4 Jumala huolen pit\u00e4\u00e4 hullustaan, viisaat katsokoon eteens\u00e4. Sanoo yst\u00e4v\u00e4ni usein niin.<\/p>\n\n\n\n
Jotenka, otetaan haaveet kehiin kun rutiinit riepoo. \u00c4\u00e4nen avaus, k\u00f6hisen ja p\u00f6hisen. Ei kovin kaunista sirkutusta tule. Mutta se on minun \u00e4\u00e4neni. Ihan mun oma, mulle annettu. Joten k\u00e4yt\u00e4n sit\u00e4. Opettelen ensimm\u00e4ist\u00e4 lausetta…sanaa. Olen. Olen. Olen… Kuulostaa jo ihan toimivalta. Jotta kuitenkaan ei kerki\u00e4 sulkasatoon ja tylsyyteen kuolla t\u00e4m\u00e4 tirppa niin pistet\u00e4\u00e4n vauhtia. <\/p>\n\n\n\n
Olen, siis el\u00e4n. El\u00e4n, mutten el\u00e4. Miksi, koska pelk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4. El\u00e4m\u00e4\u00e4 jossa on riski ep\u00e4onnistua. Pikku vilaus ihan itseeni ja totean, olenko paljon muuta tehnyt kuin ep\u00e4onnistunut. Olen. Hyv\u00e4, siis olen joskus onnistunut. Helpompi olisi taas viritt\u00e4\u00e4 molli voittoiseksi ja ajatella ett\u00e4 mets\u00e4\u00e4n menee ja sammaliin tukehdun. Otetaan kuitenkin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yl\u00e4-\u00e4\u00e4net ja duuri, joka on tosi vieraper\u00e4inen sana….<\/p>\n\n\n\n
Nyt ryhdist\u00e4ydy. Minulla on siis minun \u00e4\u00e4ni, viel\u00e4. Jotenkin kuulenkin, kaikki tiet\u00e4j\u00e4t tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 huonosti. Mutta kuulen, joten koetanpa kuulla siis el\u00e4m\u00e4n kutsuhuudon. Se ei ole mik\u00e4\u00e4n jossain palaa, sammuta ja katoa huuto. Se on ihan kutsu, astuppa nyt jo asekl siit\u00e4 m\u00e4r\u00e4ntyneelt\u00e4 ja lahonneelta orrelta. Pikku pyr\u00e4hdys ja olet h\u00e4kin ovella mit\u00e4 ei edes ole olemassa. Sekin on vain sinun omaa mielikuvaasi kuinka sinun tulisi el\u00e4\u00e4. Jos vain el\u00e4isit, etk\u00e4 miettisi.<\/p>\n\n\n\n
No niin, h\u00e4kin aukossa olen. Olen. Olen siis vapaa lent\u00e4m\u00e4\u00e4n. Laita ne silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja katso, ei ole mik\u00e4\u00e4n maailmaan niin avaraan. Ei vaalenpunaiset syd\u00e4nlasit. Ihan vaan katso…. Ett\u00e4 ihan siin\u00e4 olet. Olen. Vapaana hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pikku pyr\u00e4hdys. Kyll\u00e4 sin\u00e4 osaat. Olet vain liian kauan sy\u00f6nyt samoja siemeni\u00e4 jotka ovat kasvattaneet h\u00e4kkiisi lianiit ja k\u00f6ynn\u00f6kset osaamattomuudesta. Oiken olet jopa saanut ne kukkimaan, taitavakin olen. Harvalla varmaan rehoittaa tuo lentokyvytt\u00f6myyden puutarha niinkuin mulla. Kirveell\u00e4 t\u00f6it\u00e4, joten n\u00e4inh\u00e4n sit\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n siivousta pihoissa ja puutarhoissa. Talotkin suursiivotaan. Miksei siis h\u00e4kki\u00e4kin joka on jo kaiken rikkaruohon ja sitkeiden haittakasvien peitt\u00e4m\u00e4. Eikun juurineen pois.<\/p>\n\n\n\n
Palataanpa toviksi siihen oviaukolle. Hengittele ja ajattele kuinka paljon ilmaa on ihan suakin varten varattu. Ja \u00e4\u00e4nt\u00e4 maailmaan mahtuu. Ei tarkoita ett\u00e4 alan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ni \u00e4\u00e4nt\u00e4. Tarkoitan ett\u00e4 itselleni \u00e4\u00e4nt\u00e4. En sit\u00e4 mik\u00e4 oon ruokkinut sen ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4n, narieva keinulintu, sinne johonkin h\u00e4kin nurkkaan, piiloon. Ainoa mik\u00e4 kuuluu niin nariseva keinun \u00e4\u00e4nin. Jollet ole kuullut koskaan, niin et voi tiet\u00e4\u00e4. Ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4ll\u00e4 on kyll\u00e4 omanlainen \u00e4\u00e4ni. Koskaan en ole n\u00e4hnyt, kuullut kyll\u00e4. V\u00e4h\u00e4n niinkuin itseni. En usko ett\u00e4 olen n\u00e4hnyt, itselleni kuuluvaksi olen koettanut tehd\u00e4 omine \u00e4\u00e4nineni. Ja seh\u00e4n on just se nariseva keinulintu \u00e4\u00e4ni…Mutta jos vaikka tulisi n\u00e4kyv\u00e4ksi kuullessaan itselt\u00e4\u00e4n toisenlaisen \u00e4\u00e4nen.<\/p>\n\n\n\n
Joten, siit\u00e4 sitten. Kunpa olisi joku joka potkaisi ulosp\u00e4in. niinkuin kotkaemo poikasensa. Seh\u00e4n viskasee niit\u00e4 jostain alas ja tuumaa vaan ett\u00e4 anna menn\u00e4. Onhan mulla potkija, menee vain toisinp\u00e4in. Lapset siit\u00e4 h\u00e4kist\u00e4 mua puskee pihalle. En ole kuullut heid\u00e4nk\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4. Mutta kuulen usein kuinka he kannustavat, en ole vain kuullut. Olen siis olemassa heille. Olen.<\/p>\n\n\n\n
Onhan niit\u00e4 eteenp\u00e4in tuuppijoita ollut, olen vain onnistunut vakuuttamaan itseni h\u00e4kin mukavuudesta ja omasta lentokyvtt\u00f6myydest\u00e4. Saan sen siis kuulostamaan taidolliselta, en kyvytt\u00f6myydelt\u00e4. Itsekin usein uskon itse\u00e4ni, kun ne samat siemet on niin tuttuja. Helppo kasvattaa kun on hyvin muokattu t\u00e4m\u00e4 kasvualusta. Pakannut vaan kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 h\u00e4kin nurkan siemeni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kyll\u00e4p\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4n ajatukseen ett\u00e4 olen. Olen olemassa, en el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mink\u00e4lainen tirppa sit\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulisi. Ei mik\u00e4\u00e4n ilolintu, ei uljas kotka. Kanaksikaan en kyll\u00e4 taivu. Mutta jospa olenkin ihan oma laji. Miksi pit\u00e4isi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lintu joka olen. En olekaan matkijalintu. Voisin n\u00e4it\u00e4 omia h\u00f6yheni\u00e4 v\u00e4h\u00e4n p\u00f6llytt\u00e4\u00e4 ja katsella ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n on tuo muoto py\u00f6re\u00e4ksi k\u00e4ynyt mutta sulilla sen voi peitt\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 tarvi lainah\u00f6yheni\u00e4, voi ihan omat olla. <\/p>\n\n\n\n
On el\u00e4m\u00e4 laulu, niin ihana laulu… joten otanpa ensimm\u00e4isen \u00e4\u00e4nen vapautuksen kunniaksi. No, se nyt on t\u00e4llainen minun \u00e4\u00e4ni. Mutta se on \u00e4\u00e4ni joka kuuluu minulle ja sen pit\u00e4isi puolustaa minua eik\u00e4 moittia joka mutkassa ja asiasta. Otetaanpa siis uudelleenkoulutus \u00e4\u00e4neen. Laulutunneilla tullut k\u00e4yty\u00e4, enp\u00e4 hoksinut siell\u00e4 ett\u00e4 voisin opetella my\u00f6s sanojen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Niin viisaasti t\u00e4m\u00e4 viimeisin opettajani sanoi viime kes\u00e4n\u00e4. Jokaisella Sanalla on merkitys. Mutta n\u00e4inh\u00e4n se on. Niin lauluissa kuin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mietinp\u00e4 ihan tuokion t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4kin aukolla, ymm\u00e4rt\u00e4en ettei siin\u00e4 ole ovea. Mietin mit\u00e4 sanon itselleni. <\/p>\n\n\n\n
Voisin k\u00e4ytt\u00e4\u00e5\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4ni oikein ja mietti\u00e4 sanoja. Lakata sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 niit\u00e4 i\u00e4nikuisia jo it\u00e4ineit\u00e4 siemini\u00e4. Maailmaan edelleenkin \u00e4\u00e4nt\u00e4 mahtuu, jokaiselle paistaa sama aurinko, ilmaa riitt\u00e4\u00e4 ainakin viel\u00e4 hengitett\u00e4v\u00e4ksi. Luonnossa sateen j\u00e4lkeen viel\u00e4 voi kunnolla saada happea. <\/p>\n\n\n\n
Pois siis ajatus, suu kiinni sorsa nyt sukelletaan. Vedest\u00e4 ja uimisesta kovasti tykk\u00e4\u00e4n. Voin kuitenkin ajatella olevani puolisukeltava lintu. Ei ihan kokonaan tarvi menn\u00e4 ja hukkua. Ihan vaan siin\u00e4 nautiskella veden pinnalla ja katsella. Katsella Taivaan kaarta ja n\u00e4hd\u00e4 lopultakin, kuinka seitti, se hope\u00e4s\u00e4ikeinen katkeaa ja kuulen vapauden laulavan minussa.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ja nyth\u00e4n se huomasi, ovi on auki. Eih\u00e4n sen omaan vankilaansa tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4. On ollut helpompi sopeutua kuin koettaa kantaako siivet vai putooko maahan. Helpompi ajatella ettei samat jutut muiden kanssa koske mua, mun el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 sirkuttele nyt vaan siell\u00e4 h\u00e4kin nurkassa. Mielummin viel\u00e4 hiljaa koska eih\u00e4n \u00e4\u00e4nesi sirkutusta ole. Naurulokin r\u00e4\u00e4k\u00e4isy. Mutta eih\u00e4n niit\u00e4 luonnon lintuja ole h\u00e4kiss\u00e4 kasvatettu. Ne on oppinut varoittamaan, kutsumaan, ilmaisemaan olemassaolonsa \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. En koskaan kyll\u00e4 ole ajatellut olevani sen enemp\u00e4\u00e4 kirkkaan v\u00e4rinen kanarianlintu kuin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 neitokakadukaan. Kai enemm\u00e4n olen keskittynyt h\u00e4kkiin. Siihen miten ihan itse omin pikku k\u00e4t\u00f6sin olen sen tehnyt. Aina kuitenkin j\u00e4tt\u00e4nyt aikamoiset raot, en vaan ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt ett\u00e4 osaan lent\u00e4\u00e4. Kaiketi strutsi on lentokyvyt\u00f6n, mutta menee ja kovaa muuten. Raot olen kyll\u00e4 taidollisesti sisutanut piiloon. Etten n\u00e4e ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4 h\u00e4kist\u00e4. Siin\u00e4 sit\u00e4 k\u00f6k\u00f6t\u00e4n ja orrella katselen. N\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, kun ei uskalla katsoa. Jos se el\u00e4m\u00e4n laulu soikin minulle ja otan tietoisen riskin. Pyr\u00e4hd\u00e4n ovesta ja katson putoonko maahan. Kovinkaan korkealle en koskaan pes\u00e4\u00e4ni ole tehnyt, joten siipirikko voisi olla pieni vaurio mik\u00e4 tulee. Muutama h\u00f6yhen p\u00f6ll\u00e4ht\u00e4isi ja voisi ollakin ett\u00e4 lent\u00e4isi. Pikku pyr\u00e4hdyksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4 ett\u00e4 kyll\u00e4 Jumala huolen pit\u00e4\u00e4 hullustaan, viisaat katsokoon eteens\u00e4. Sanoo yst\u00e4v\u00e4ni usein niin. Jotenka, otetaan haaveet kehiin kun rutiinit riepoo. \u00c4\u00e4nen avaus, k\u00f6hisen ja p\u00f6hisen. Ei kovin kaunista sirkutusta tule. Mutta se on minun \u00e4\u00e4neni. Ihan mun oma, mulle annettu. Joten k\u00e4yt\u00e4n sit\u00e4. Opettelen ensimm\u00e4ist\u00e4 lausetta…sanaa. Olen. Olen. Olen… Kuulostaa jo ihan toimivalta. Jotta kuitenkaan ei kerki\u00e4 sulkasatoon ja tylsyyteen kuolla t\u00e4m\u00e4 tirppa niin pistet\u00e4\u00e4n vauhtia. Olen, siis el\u00e4n. El\u00e4n, mutten el\u00e4. Miksi, koska pelk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4. El\u00e4m\u00e4\u00e4 jossa on riski ep\u00e4onnistua. Pikku vilaus ihan itseeni ja totean, olenko paljon muuta tehnyt kuin ep\u00e4onnistunut. Olen. Hyv\u00e4, siis olen joskus onnistunut. Helpompi olisi taas viritt\u00e4\u00e4 molli voittoiseksi ja ajatella ett\u00e4 mets\u00e4\u00e4n menee ja sammaliin tukehdun. Otetaan kuitenkin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yl\u00e4-\u00e4\u00e4net ja duuri, joka on tosi vieraper\u00e4inen sana…. Nyt ryhdist\u00e4ydy. Minulla on siis minun \u00e4\u00e4ni, viel\u00e4. Jotenkin kuulenkin, kaikki tiet\u00e4j\u00e4t tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 huonosti. Mutta kuulen, joten koetanpa kuulla siis el\u00e4m\u00e4n kutsuhuudon. Se ei ole mik\u00e4\u00e4n jossain palaa, sammuta ja katoa huuto. Se on ihan kutsu, astuppa nyt jo asekl siit\u00e4 m\u00e4r\u00e4ntyneelt\u00e4 ja lahonneelta orrelta. Pikku pyr\u00e4hdys ja olet h\u00e4kin ovella mit\u00e4 ei edes ole olemassa. Sekin on vain sinun omaa mielikuvaasi kuinka sinun tulisi el\u00e4\u00e4. Jos vain el\u00e4isit, etk\u00e4 miettisi. No niin, h\u00e4kin aukossa olen. Olen. Olen siis vapaa lent\u00e4m\u00e4\u00e4n. Laita ne silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja katso, ei ole mik\u00e4\u00e4n maailmaan niin avaraan. Ei vaalenpunaiset syd\u00e4nlasit. Ihan vaan katso…. Ett\u00e4 ihan siin\u00e4 olet. Olen. Vapaana hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pikku pyr\u00e4hdys. Kyll\u00e4 sin\u00e4 osaat. Olet vain liian kauan sy\u00f6nyt samoja siemeni\u00e4 jotka ovat kasvattaneet h\u00e4kkiisi lianiit ja k\u00f6ynn\u00f6kset osaamattomuudesta. Oiken olet jopa saanut ne kukkimaan, taitavakin olen. Harvalla varmaan rehoittaa tuo lentokyvytt\u00f6myyden puutarha niinkuin mulla. Kirveell\u00e4 t\u00f6it\u00e4, joten n\u00e4inh\u00e4n sit\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n siivousta pihoissa ja puutarhoissa. Talotkin suursiivotaan. Miksei siis h\u00e4kki\u00e4kin joka on jo kaiken rikkaruohon ja sitkeiden haittakasvien peitt\u00e4m\u00e4. Eikun juurineen pois. Palataanpa toviksi siihen oviaukolle. Hengittele ja ajattele kuinka paljon ilmaa on ihan suakin varten varattu. Ja \u00e4\u00e4nt\u00e4 maailmaan mahtuu. Ei tarkoita ett\u00e4 alan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ni \u00e4\u00e4nt\u00e4. Tarkoitan ett\u00e4 itselleni \u00e4\u00e4nt\u00e4. En sit\u00e4 mik\u00e4 oon ruokkinut sen ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4n, narieva keinulintu, sinne johonkin h\u00e4kin nurkkaan, piiloon. Ainoa mik\u00e4 kuuluu niin nariseva keinun \u00e4\u00e4nin. Jollet ole kuullut koskaan, niin et voi tiet\u00e4\u00e4. Ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4ll\u00e4 on kyll\u00e4 omanlainen \u00e4\u00e4ni. Koskaan en ole n\u00e4hnyt, kuullut kyll\u00e4. V\u00e4h\u00e4n niinkuin itseni. En usko ett\u00e4 olen n\u00e4hnyt, itselleni kuuluvaksi olen koettanut tehd\u00e4 omine \u00e4\u00e4nineni. Ja seh\u00e4n on just se nariseva keinulintu \u00e4\u00e4ni…Mutta jos vaikka tulisi n\u00e4kyv\u00e4ksi kuullessaan itselt\u00e4\u00e4n toisenlaisen \u00e4\u00e4nen. Joten, siit\u00e4 sitten. Kunpa olisi joku joka potkaisi ulosp\u00e4in. niinkuin kotkaemo poikasensa. Seh\u00e4n viskasee niit\u00e4 jostain alas ja tuumaa vaan ett\u00e4 anna menn\u00e4. Onhan mulla potkija, menee vain toisinp\u00e4in. Lapset siit\u00e4 h\u00e4kist\u00e4 mua puskee pihalle. En ole kuullut heid\u00e4nk\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4. Mutta kuulen usein kuinka he kannustavat, en ole vain kuullut. Olen siis olemassa heille. Olen. Onhan niit\u00e4 eteenp\u00e4in tuuppijoita ollut, olen vain onnistunut vakuuttamaan itseni h\u00e4kin mukavuudesta ja omasta lentokyvtt\u00f6myydest\u00e4. Saan sen siis kuulostamaan taidolliselta, en kyvytt\u00f6myydelt\u00e4. Itsekin usein uskon itse\u00e4ni, kun ne samat siemet on niin tuttuja. Helppo kasvattaa kun on hyvin muokattu t\u00e4m\u00e4 kasvualusta. Pakannut vaan kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 h\u00e4kin nurkan siemeni\u00e4. Kyll\u00e4p\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4n ajatukseen ett\u00e4 olen. Olen olemassa, en el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mink\u00e4lainen tirppa sit\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulisi. Ei mik\u00e4\u00e4n ilolintu, ei uljas kotka. Kanaksikaan en kyll\u00e4 taivu. Mutta jospa olenkin ihan oma laji. Miksi pit\u00e4isi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lintu joka olen. En olekaan matkijalintu. Voisin n\u00e4it\u00e4 omia h\u00f6yheni\u00e4 v\u00e4h\u00e4n p\u00f6llytt\u00e4\u00e4 ja katsella ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n on tuo muoto py\u00f6re\u00e4ksi k\u00e4ynyt mutta sulilla sen voi peitt\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 tarvi lainah\u00f6yheni\u00e4, voi ihan omat olla. On el\u00e4m\u00e4 laulu, niin ihana laulu… joten otanpa ensimm\u00e4isen \u00e4\u00e4nen vapautuksen kunniaksi. No, se nyt on t\u00e4llainen minun \u00e4\u00e4ni. Mutta se on \u00e4\u00e4ni joka kuuluu minulle ja sen pit\u00e4isi puolustaa minua eik\u00e4 moittia joka mutkassa ja asiasta. Otetaanpa siis uudelleenkoulutus \u00e4\u00e4neen. Laulutunneilla tullut k\u00e4yty\u00e4, enp\u00e4 hoksinut siell\u00e4 ett\u00e4 voisin opetella my\u00f6s sanojen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Niin viisaasti t\u00e4m\u00e4 viimeisin opettajani sanoi viime kes\u00e4n\u00e4. Jokaisella Sanalla on merkitys. Mutta n\u00e4inh\u00e4n se on. Niin lauluissa kuin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mietinp\u00e4 ihan tuokion t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4kin aukolla, ymm\u00e4rt\u00e4en ettei siin\u00e4 ole ovea. Mietin mit\u00e4 sanon itselleni. Voisin k\u00e4ytt\u00e4\u00e5\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4ni oikein ja mietti\u00e4 sanoja. Lakata sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 niit\u00e4 i\u00e4nikuisia jo it\u00e4ineit\u00e4 siemini\u00e4. Maailmaan edelleenkin \u00e4\u00e4nt\u00e4 mahtuu, jokaiselle paistaa sama aurinko, ilmaa riitt\u00e4\u00e4 ainakin viel\u00e4 hengitett\u00e4v\u00e4ksi. Luonnossa sateen j\u00e4lkeen viel\u00e4 voi kunnolla saada happea. Pois siis ajatus, suu kiinni sorsa nyt sukelletaan. Vedest\u00e4 ja uimisesta kovasti tykk\u00e4\u00e4n. Voin kuitenkin ajatella olevani puolisukeltava lintu. Ei ihan kokonaan tarvi menn\u00e4 ja hukkua. Ihan vaan siin\u00e4 nautiskella veden pinnalla ja katsella. Katsella Taivaan kaarta ja n\u00e4hd\u00e4 lopultakin, kuinka seitti, se hope\u00e4s\u00e4ikeinen katkeaa ja kuulen vapauden laulavan minussa.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-369","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/369","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=369"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/369\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":377,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/369\/revisions\/377"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=369"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=369"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=369"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}