<\/p>\n\n\n\n
Vai onko sittenk\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 onnellisuuteen tarvitaan, mik\u00e4 on onnellisuuden mittari ja mitta. Kannetaanko se jostain sinun ulkopuolelta. Tilataan netist\u00e4. Onko olemassa se mihin ly\u00f6d\u00e4\u00e4n lujaa lekalla ja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kuinka onnellinen on, mitenk\u00e4 korkealle onnellisuus mittarin viiva nousee. <\/p>\n\n\n\n
Mist\u00e4 tied\u00e4t olevasi onnellinen, ohitatko sen hiipiv\u00e4n tunteen ennekuin siivet kantaa ja kukoistus puhkeaa. Katkaisetko silt\u00e4 huhulta siivet ettei ota tilaa sismm\u00e4ss\u00e4, pelkona ettei ole pysyv\u00e4 tunne. Eih\u00e4n se voi ollakaan. Emme kai ole luotu olemaan onnellisia alati ja lakkaamatta. Tunne olisi vain sinussa ja olisit niin tottunut ett\u00e4 ohittaisit mokoman koska se on sinussa jatkuvasti. Ei se tarvitsisi p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 huolenpitoa ja huomiota. Ruokkimista. Tulisiko kuitenkin vastaan ajatus, ei minulta mit\u00e4\u00e4n puutu mut mik\u00e4 mun on.<\/p>\n\n\n\n
Kuinka paljon helpommin sit\u00e4 ruokkii kielteisi\u00e4 tunteita. Tai onko ne kielteisi\u00e4. On vaan helpompi menn\u00e4 varman p\u00e4\u00e4lle ja lyk\u00e4t\u00e4 murheen joukkoon hiukan pelkoa ennakkoon. Juoda ahdistuksen vett\u00e4 ja sy\u00f6d\u00e4 h\u00e4d\u00e4n leip\u00e4\u00e4. Kuinka paljon helpompaa onkaan toteuttaa ajatusta, pessimisti ei pety. Kaikki tulee menem\u00e4\u00e4n kuitenkin jollei nyt huonosti niin ei ihan onnellisesti. Kuinka paljon helpompi on mietti\u00e4 y\u00f6n pimein\u00e4 tunteina ep\u00e4onnistumisia kuin onnistumisia. Mik\u00e4\u00e4n kun ei kumminkaan ole mennyt hyvin niin ei mene nytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Onko se niin, eik\u00f6 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 onni ole edes oikeasti sivuuttanut sinua, se pieni juttu jolloin huomasit orastavaa rauhaa, kiitollisuutta, ajatusta ett\u00e4 on hyv\u00e4 olla. Jos oikein k\u00e4visi muistelemaan niin varmaankin l\u00f6ytyy, jopa ihan ehk\u00e4 isompiakin tiloja. Miksi ne katoaa, miksi ei j\u00e4\u00e4. Miksi ei uskalla luottaa ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa ja sittenkin voi menn\u00e4 hyvin. Ent\u00e4 jos ajattelsiin toisin, jos ajattelsinkin ett\u00e4 jokin voi kuitenkin menn\u00e4kin mahdollsesti jotenkinp\u00e4in edes onnistuneesti. Ettei aina kuin vesi hanhen sel\u00e4st\u00e4 pois. Est\u00e4\u00e4k\u00f6 huomisen mahdollinen “ep\u00e4onni” olemasta onnellinen t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Tai onko niin ett\u00e4 jos t\u00e4n\u00e4\u00e4n onkin huonompi p\u00e4iv\u00e4, huominen ei ainakaan ole parempi.<\/p>\n\n\n\n
Ajatukset on aika mielenkiintoisia ja tunteetkin. Koska musta tuntuu t\u00e4lt\u00e4 niin niinh\u00e4n se sitten on. Vai onko, onko se tunne minussa, jokin mennyt tapahtuma ja tilanne saavat aistit auki ja ajattelemaan ettei se kuitenkaan onnistu. Kuinka paljon lapsuuden tapahtumat, nuoruuden valinnat, ihmiset ymp\u00e4rill\u00e4, koulu, ty\u00f6 tai mik\u00e4 vaan muovaa meit\u00e4. Ei kaikkia, jotkut ovat pudonnneet kuin Obelix taikajuoma pataan, mutta itsetunto pataan. Saaneet syntym\u00e4lahjaksi, vanhemmat ruokkinut, ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00e4t vaikuttaneet, niin sanottu el\u00e4m\u00e4n helppous. Onko siis heill\u00e4 vain oikeus tuntea tunne onnellisuus, ei ole tietenk\u00e4\u00e4n, heill\u00e4 on helpompi luottaa onnellisuuteen. Sekin on kuitenkin vain tunne. <\/p>\n\n\n\n
Se miten tunnen riippuu monesta tekij\u00e4st\u00e4, mihin tunteeseen uskallan luottaa. Ent\u00e4 jos nyt menisikin jo hyvin. Voiko siihen luottaa. Ihan yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin siihen ett\u00e4 kaikki menee mets\u00e4\u00e4n kumminkin, mutta mets\u00e4\u00e4n menoon on helpompi luottaaa. Kun tuntee tunteen, vaikka sen onnellisuuden. Vaikka olisi vain pieni ohi kiit\u00e4v\u00e4 hetki, kannattaa olla siin\u00e4, kylpe\u00e4 ja ruokkia. Antaa ainakin tilaa. Ei siihen tarvita ket\u00e4\u00e4n ulkoap\u00e4in kantamaan onnea vaaleanpunaisessa kassissa ja fasep\u00e4ivityst\u00e4. Olla vain ja nauttia. <\/p>\n\n\n\n
Kun ahdistus, monine kasvoineen tulee, jaksat sen helpommin kun olet antanut itsesi hetken lev\u00e4t\u00e4, mielesi rauhoittua. Sis\u00e4iset j\u00e4nnitteet herpaantuu hetkeksi ja tuokion saattoi hengitt\u00e4\u00e4. Voi kunpa onnellisuus olisi kuin ahdistus, lis\u00e4\u00e4ntyisi kun sit\u00e4 ruokkii. Valtaisi ajatukset ja mielentilan. Kuplisi sisimm\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 kalvaisi luita. <\/p>\n\n\n\n
Ent\u00e4 jos sittenkin, voisinko ajatella ett\u00e4… t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 hetki, t\u00e4m\u00e4 tunne. Ei kait sit\u00e4 kuole tunteisiin, vaikka sanotaan ett\u00e4 on olemassa s\u00e4rkyneen syd\u00e4men syndrooma. Jospa t\u00e4m\u00e4 onkin se hetki jolloin toivo hiljaa valuu sisimp\u00e4\u00e4n, lepo ja rauha tulevat kyl\u00e4\u00e4n. ilo ja riemu saavuttaa. Kireys v\u00e4istyy, tuntee kuinka ilma virtaaa sis\u00e4\u00e4n ja ulos antaen toivoa siit\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu. Monta kertaa on tullut tilanne jolloin ajatellut ettei t\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 nouse, ei selvi\u00e4. Ja kuitenkin, t\u00e4ss\u00e4 olen. Mun onnellinen olotila on just nyt ja t\u00e4ss\u00e4, pikkukoti, vatsassa ruokaa, l\u00e4mmin viltti ymp\u00e4rill\u00e4. Voin toki j\u00e4\u00e4d\u00e4 kuuntelemaan tinnitusta joka on viisi vuotta soinut korvissani, katsoa pankkitili\u00e4ni, mietti\u00e4 tulevia ep\u00e4onnistumisia, j\u00e4lleen v\u00e4\u00e4ri\u00e4 sanoja tai valintoja, murheen mustaamia \u00f6it\u00e4…voin valita. Valitsen nyt ja t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 olla edes hetken onnellinen, n\u00e4hd\u00e4 auringonvalon, vaikka olisi kylm\u00e4 tuuli. Ehk\u00e4p\u00e4 oikein keit\u00e4n kahvit ja annan itselleni aikaa juoda sen kahvin niin ett\u00e4 juon sen, tuntien ja maistaen. <\/p>\n\n\n\n
Aina ei voi valita, aina ei ole aikaa. Kun kaikki kaatuu ja todelliset el\u00e4m\u00e4n aallot k\u00e4y yli, silloin ei voi valita olla onnellinen. Voi vain katsoa ett\u00e4 pysyy pinnalla ja henki kulkee. Mutta se pienikin hetki kun on mahdollista valita, ajattelin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valinta kortin n\u00e4in. En taida en\u00e4\u00e4 uskoa sadun uljaaseen prinssiin joka karauttaa valkoisella ratsulla tai mersulla tuohon oven taka ja pelasta mua el\u00e4m\u00e4n lohik\u00e4\u00e4rmeilt\u00e4. En taida uskoa lottovoitoon, etenk\u00e4\u00e4n kun en lottoa. Haluan kuitenkin vaeltaa mielikuvissa satujen maailmaan, maalata tauluja, kirjoittaa ajatuksia. Niiss\u00e4 hetkiss\u00e4 olen onnellinen. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, joten etsin onnellisuutta itsest\u00e4ni ja kun se kevyesti koskettaa, teen tilaa ja pyyd\u00e4n oikein j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n hetkesi, niinkuin olen tehnyt mun peloillekin. Tunteille on tilaa. Voin el\u00e4\u00e4 tuntien, mutta mun ei tarvi el\u00e4\u00e4 tunteiden kautta. <\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vai onko sittenk\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 onnellisuuteen tarvitaan, mik\u00e4 on onnellisuuden mittari ja mitta. Kannetaanko se jostain sinun ulkopuolelta. Tilataan netist\u00e4. Onko olemassa se mihin ly\u00f6d\u00e4\u00e4n lujaa lekalla ja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kuinka onnellinen on, mitenk\u00e4 korkealle onnellisuus mittarin viiva nousee. Mist\u00e4 tied\u00e4t olevasi onnellinen, ohitatko sen hiipiv\u00e4n tunteen ennekuin siivet kantaa ja kukoistus puhkeaa. Katkaisetko silt\u00e4 huhulta siivet ettei ota tilaa sismm\u00e4ss\u00e4, pelkona ettei ole pysyv\u00e4 tunne. Eih\u00e4n se voi ollakaan. Emme kai ole luotu olemaan onnellisia alati ja lakkaamatta. Tunne olisi vain sinussa ja olisit niin tottunut ett\u00e4 ohittaisit mokoman koska se on sinussa jatkuvasti. Ei se tarvitsisi p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 huolenpitoa ja huomiota. Ruokkimista. Tulisiko kuitenkin vastaan ajatus, ei minulta mit\u00e4\u00e4n puutu mut mik\u00e4 mun on. Kuinka paljon helpommin sit\u00e4 ruokkii kielteisi\u00e4 tunteita. Tai onko ne kielteisi\u00e4. On vaan helpompi menn\u00e4 varman p\u00e4\u00e4lle ja lyk\u00e4t\u00e4 murheen joukkoon hiukan pelkoa ennakkoon. Juoda ahdistuksen vett\u00e4 ja sy\u00f6d\u00e4 h\u00e4d\u00e4n leip\u00e4\u00e4. Kuinka paljon helpompaa onkaan toteuttaa ajatusta, pessimisti ei pety. Kaikki tulee menem\u00e4\u00e4n kuitenkin jollei nyt huonosti niin ei ihan onnellisesti. Kuinka paljon helpompi on mietti\u00e4 y\u00f6n pimein\u00e4 tunteina ep\u00e4onnistumisia kuin onnistumisia. Mik\u00e4\u00e4n kun ei kumminkaan ole mennyt hyvin niin ei mene nytk\u00e4\u00e4n. Onko se niin, eik\u00f6 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 onni ole edes oikeasti sivuuttanut sinua, se pieni juttu jolloin huomasit orastavaa rauhaa, kiitollisuutta, ajatusta ett\u00e4 on hyv\u00e4 olla. Jos oikein k\u00e4visi muistelemaan niin varmaankin l\u00f6ytyy, jopa ihan ehk\u00e4 isompiakin tiloja. Miksi ne katoaa, miksi ei j\u00e4\u00e4. Miksi ei uskalla luottaa ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa ja sittenkin voi menn\u00e4 hyvin. Ent\u00e4 jos ajattelsiin toisin, jos ajattelsinkin ett\u00e4 jokin voi kuitenkin menn\u00e4kin mahdollsesti jotenkinp\u00e4in edes onnistuneesti. Ettei aina kuin vesi hanhen sel\u00e4st\u00e4 pois. Est\u00e4\u00e4k\u00f6 huomisen mahdollinen “ep\u00e4onni” olemasta onnellinen t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Tai onko niin ett\u00e4 jos t\u00e4n\u00e4\u00e4n onkin huonompi p\u00e4iv\u00e4, huominen ei ainakaan ole parempi. Ajatukset on aika mielenkiintoisia ja tunteetkin. Koska musta tuntuu t\u00e4lt\u00e4 niin niinh\u00e4n se sitten on. Vai onko, onko se tunne minussa, jokin mennyt tapahtuma ja tilanne saavat aistit auki ja ajattelemaan ettei se kuitenkaan onnistu. Kuinka paljon lapsuuden tapahtumat, nuoruuden valinnat, ihmiset ymp\u00e4rill\u00e4, koulu, ty\u00f6 tai mik\u00e4 vaan muovaa meit\u00e4. Ei kaikkia, jotkut ovat pudonnneet kuin Obelix taikajuoma pataan, mutta itsetunto pataan. Saaneet syntym\u00e4lahjaksi, vanhemmat ruokkinut, ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00e4t vaikuttaneet, niin sanottu el\u00e4m\u00e4n helppous. Onko siis heill\u00e4 vain oikeus tuntea tunne onnellisuus, ei ole tietenk\u00e4\u00e4n, heill\u00e4 on helpompi luottaa onnellisuuteen. Sekin on kuitenkin vain tunne. Se miten tunnen riippuu monesta tekij\u00e4st\u00e4, mihin tunteeseen uskallan luottaa. Ent\u00e4 jos nyt menisikin jo hyvin. Voiko siihen luottaa. Ihan yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin siihen ett\u00e4 kaikki menee mets\u00e4\u00e4n kumminkin, mutta mets\u00e4\u00e4n menoon on helpompi luottaaa. Kun tuntee tunteen, vaikka sen onnellisuuden. Vaikka olisi vain pieni ohi kiit\u00e4v\u00e4 hetki, kannattaa olla siin\u00e4, kylpe\u00e4 ja ruokkia. Antaa ainakin tilaa. Ei siihen tarvita ket\u00e4\u00e4n ulkoap\u00e4in kantamaan onnea vaaleanpunaisessa kassissa ja fasep\u00e4ivityst\u00e4. Olla vain ja nauttia. Kun ahdistus, monine kasvoineen tulee, jaksat sen helpommin kun olet antanut itsesi hetken lev\u00e4t\u00e4, mielesi rauhoittua. Sis\u00e4iset j\u00e4nnitteet herpaantuu hetkeksi ja tuokion saattoi hengitt\u00e4\u00e4. Voi kunpa onnellisuus olisi kuin ahdistus, lis\u00e4\u00e4ntyisi kun sit\u00e4 ruokkii. Valtaisi ajatukset ja mielentilan. Kuplisi sisimm\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 kalvaisi luita. Ent\u00e4 jos sittenkin, voisinko ajatella ett\u00e4… t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 hetki, t\u00e4m\u00e4 tunne. Ei kait sit\u00e4 kuole tunteisiin, vaikka sanotaan ett\u00e4 on olemassa s\u00e4rkyneen syd\u00e4men syndrooma. Jospa t\u00e4m\u00e4 onkin se hetki jolloin toivo hiljaa valuu sisimp\u00e4\u00e4n, lepo ja rauha tulevat kyl\u00e4\u00e4n. ilo ja riemu saavuttaa. Kireys v\u00e4istyy, tuntee kuinka ilma virtaaa sis\u00e4\u00e4n ja ulos antaen toivoa siit\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu. Monta kertaa on tullut tilanne jolloin ajatellut ettei t\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 nouse, ei selvi\u00e4. Ja kuitenkin, t\u00e4ss\u00e4 olen. Mun onnellinen olotila on just nyt ja t\u00e4ss\u00e4, pikkukoti, vatsassa ruokaa, l\u00e4mmin viltti ymp\u00e4rill\u00e4. Voin toki j\u00e4\u00e4d\u00e4 kuuntelemaan tinnitusta joka on viisi vuotta soinut korvissani, katsoa pankkitili\u00e4ni, mietti\u00e4 tulevia ep\u00e4onnistumisia, j\u00e4lleen v\u00e4\u00e4ri\u00e4 sanoja tai valintoja, murheen mustaamia \u00f6it\u00e4…voin valita. Valitsen nyt ja t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 olla edes hetken onnellinen, n\u00e4hd\u00e4 auringonvalon, vaikka olisi kylm\u00e4 tuuli. Ehk\u00e4p\u00e4 oikein keit\u00e4n kahvit ja annan itselleni aikaa juoda sen kahvin niin ett\u00e4 juon sen, tuntien ja maistaen. Aina ei voi valita, aina ei ole aikaa. Kun kaikki kaatuu ja todelliset el\u00e4m\u00e4n aallot k\u00e4y yli, silloin ei voi valita olla onnellinen. Voi vain katsoa ett\u00e4 pysyy pinnalla ja henki kulkee. Mutta se pienikin hetki kun on mahdollista valita, ajattelin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valinta kortin n\u00e4in. En taida en\u00e4\u00e4 uskoa sadun uljaaseen prinssiin joka karauttaa valkoisella ratsulla tai mersulla tuohon oven taka ja pelasta mua el\u00e4m\u00e4n lohik\u00e4\u00e4rmeilt\u00e4. En taida uskoa lottovoitoon, etenk\u00e4\u00e4n kun en lottoa. Haluan kuitenkin vaeltaa mielikuvissa satujen maailmaan, maalata tauluja, kirjoittaa ajatuksia. Niiss\u00e4 hetkiss\u00e4 olen onnellinen. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, joten etsin onnellisuutta itsest\u00e4ni ja kun se kevyesti koskettaa, teen tilaa ja pyyd\u00e4n oikein j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n hetkesi, niinkuin olen tehnyt mun peloillekin. Tunteille on tilaa. Voin el\u00e4\u00e4 tuntien, mutta mun ei tarvi el\u00e4\u00e4 tunteiden kautta.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-348","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/348","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=348"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/348\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":351,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/348\/revisions\/351"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=348"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=348"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=348"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}