{"id":338,"date":"2026-04-14T10:25:01","date_gmt":"2026-04-14T07:25:01","guid":{"rendered":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/?p=338"},"modified":"2026-04-14T10:25:01","modified_gmt":"2026-04-14T07:25:01","slug":"sudenpentujen-kasikirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/?p=338","title":{"rendered":"Sudenpentujen k\u00e4sikirja"},"content":{"rendered":"\n<p>Sudenpentujen k\u00e4sikirja syntym\u00e4lahjaksi<\/p>\n\n\n\n<p>Vaan eip\u00e4 tullut ei. Ei ollut el\u00e4misenohjeita t\u00e4ynn\u00e4 olevaa opusta, ei neuvonantajaa. Ei suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ymistieteit\u00e4. Piti vaan sukeltaa ulos maailmaa ja heitt\u00e4yty\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvirtaan josta ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>Tuo ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on seurannut minua kaiken elinaikani. En koskaan ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt miten k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4, olla. Olisi ollut helpompaa kun olisi ollut k\u00e4sikirja. Joku josta katsoa neuvoa, ottaa oppia. Sellaisiksi  my\u00f6s vanhemmat luokitellaan joskus, k\u00e4sikirjaksi el\u00e4m\u00e4n alkutaipaleelle. Kyll\u00e4h\u00e4n ne minulla oli, mutta kun satuin olemaan se vihoviimeinen. Heid\u00e4n yhteinen viimeinkin viimeinen. <\/p>\n\n\n\n<p>Kyll\u00e4h\u00e4n se is\u00e4 minut myi kun olin vauva. Ei se ole vain tarina. Tuli kotiin p\u00e4iss\u00e4\u00e4n ja rahaa taskussa, \u00e4idin sit\u00e4 ihmetelless\u00e4 kertoi myyneens\u00e4 minut. Eiv\u00e4t he ostajat olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n helme\u00e4 olisi saanut, mutta jos mun k\u00e4sikirja olikin siell\u00e4. \u00c4iti sitten kaupan perui ja j\u00e4in nurkkiin notkumaan. <\/p>\n\n\n\n<p>Miettiess\u00e4ni taannoin kirjoitustani, ne hajoitti mun hiekkalaatikon, ymm\u00e4rsin jotakin itsest\u00e4ni. Ulkopuolisuuden tunteeesta. Juureton ja vailla k\u00e4sikirjaa. Ei kait se kenenk\u00e4\u00e4n syy ole. Ei t\u00e4m\u00e4 ajatusmaailmani syyttele ket\u00e4\u00e4n, muita kuin itse\u00e4ni. Miksi yleens\u00e4 ottaen edes synnyin. Kun en kumminkaan mihink\u00e4\u00e4n ole oikein ikin\u00e4 sopinut ja kuulunut. <\/p>\n\n\n\n<p>Se vastaus olisi mahdollisesti siin\u00e4 sudenpentujen k\u00e4sikirjassa. Mik\u00e4 minun paikkani on, miten selvi\u00e4n kun iskee tukala tilanne. Majan lattia pett\u00e4\u00e4, katto romahtaa. El\u00e4m\u00e4n liekki hiipuu. Miten oppia selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n yksin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 er\u00e4maassa. Miten tulkita toiset niin ett\u00e4 kuin kameleolontti vai mik\u00e4 se on niin vaihtaisin v\u00e4ri\u00e4 tilaisuuden tullen. Mukautuisin, sopeutuisin, olisin kuin muutkin. Miksi pit\u00e4isi olla kuin muut. Eih\u00e4n ne muutkaan ole kuin muut vaan ovat niinkuin ovat. Onkohan jotenkin labyrintti mun p\u00e4\u00e4ni. Omat sokkeloni jotenkin tied\u00e4n, mutta ei siell\u00e4 ajatuksen poluilla ole helppo mua seurata. Kun olen ik\u00e4ni koettanut luoda k\u00e4sikirjaa niin siihen on sekoittunut jo liian monta neuvoa miten selvit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Olisiko k\u00e4sikirjasta apua ollutkaan. Luetun ymm\u00e4rt\u00e4minen on ollut aina haasteellista. Ohjeiden sis\u00e4ist\u00e4minen vaikeaa. Asia tarvinnut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin matkijalinnulle monta kertaa. Kyll\u00e4 min\u00e4 teen kunhan opin. Jokin oppismisvaikeus on todettu jo muutamia vuosia. Varmaan jokin nk autisminkirjo eli neuropsykan ongelmatkin l\u00f6ytyisi. Koska lapsillani on ja seh\u00e4n on perinn\u00f6llist\u00e4, joten mist\u00e4 muualta kuin  multa. Muut saa toisenlaisia perint\u00f6tekij\u00f6t\u00e4. Toki, taiteellisuus on my\u00f6s onneksi periytynyt. Vaikea oikeastaan lokeroidakaan itse\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n kun ei tied\u00e4 mihin kuuluu. Mik\u00e4 lokero, onko lokeroa edes keksitty viel\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Joku kirjoitti koulussa kiiltokuvavihkooni runon. Eeva se on kuin pikkuinen enkeli, joka navetan vintill\u00e4 lenteli. Sikoja h\u00e4nn\u00e4st\u00e4 nakkeli ja lehmien kanssa tappeli. <\/p>\n\n\n\n<p>Jospa se minne is\u00e4 mut myi olikin se koti johon olisin kuulunut. Eih\u00e4n Jumala tee vahinkoja, ei ole sattumia. Silti mietin joskus. Jos olisi saanut menn\u00e4 possujen kanssa aamusella hippasille, olisin juossut pellon laidalla hengitellen hein\u00e4n tuoksua. Kaikkea muutakin maalla olevaa hajua, ei ne ole mua koskaan haitannut. Sujuvat tanssiaskeleet olisikin l\u00f6ytynyt kontiot jalassa mutaliejusta. Olejenkorsi suussani olisin muistuttanut rotulehm\u00e4\u00e4. Kanat olisivat arvostaneet laulutaitoani.  Y\u00f6n pimein\u00e4 tunteita olisin katsellut taivaan t\u00e4hti\u00e4 ja taitaisinko ne laskea, en. En olisi kaivannut k\u00e4sikirjaa kun olisin ollut omieni joukossa, mielikuvitukseni laukatessa mit\u00e4 hurjempiin seikkailuihin. <\/p>\n\n\n\n<p>En olisi kaivannut k\u00e4sikirjaa. Nyt kuuskymppisen\u00e4 istun ja ihmettelen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Miksi en ole niinkuin muut. Er\u00e4s asiakkaamme sanoi, olen kuulemma erikoinen, en kokenut negatiivisena. Ja kait olenkin, mik\u00e4 matka mun pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kulkea ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sen ja hyv\u00e4ksyn. Ettei vika aina olekaan minussa ja siin\u00e4 etten osaa mukautua, muovutua, muuttua. Sitten kun muutut sellaiseksi, t\u00e4llaiseksi, tuollaiseksi, olen usein el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kuullut. Kunhan muutun niin olen ok. Enh\u00e4n niin monenmoiseksi pysty. En ole muovailuvahaa. Eik\u00e4 mun tarvi muuttua, ei sunkaan. El\u00e4\u00e4m\u00e4n k\u00e4sikirja on meen sis\u00e4ll\u00e4. Kuunnellaan sit\u00e4, itse\u00e4. Ulkopuoliset oppaat saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4. Miksi en ole kuin muut, en tied\u00e4. Enk\u00e4 ehk\u00e4 koskaan saa vastausta. Mutta eih\u00e4n ne muutkaan ole kuin min\u00e4. Eik\u00e4 toistensa kopioita. Jos he ei uskallakkaan lukea omaa sudenpentujen k\u00e4sikirjaa, ohjeita ja neuvoja. Hyv\u00e4ksi havaittuja kikka kolmosia. Oman el\u00e4m\u00e4n MacGyvereit\u00e4 joilla on ihmetraktori matti. <\/p>\n\n\n\n<p>Sis\u00e4inen sudenpentujen k\u00e4sikirja, otetaan se k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Aloitetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. K\u00e4\u00e4riliinoissa kun ei ole taskuja. Ei muovata muita, ei kait se oma tapa olla ja el\u00e4\u00e4 ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toiselle oikea, mutta mulle se on parasta mit\u00e4 voin itselleni tehd\u00e4. El\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. En pysty olemaan kuin muut, tekem\u00e4\u00e4n kuin muut. Voin tehd\u00e4 itselleni palveluksen ja lakata yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4. Miten tehd\u00e4 oksista lautan joka kest\u00e4\u00e4. Luottamalla ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa ja osaat tehd\u00e4 just sun lautan jolla kulkea.En suinkaan tarkoita ett\u00e4 kaikki ulkoap\u00e4in tuleva olisi huonoa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Jos liian montaa lautanrakentajaa kuuntelee voi k\u00e4yd\u00e4 niin ett\u00e4 pukinojan pikku lankkulautasta koettaa tehd\u00e4 valtamerialusta ja se ei vaan toimi. Ei lautta valtamerell\u00e4 eik\u00e4 valtamerialus pukinojalla. N\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n mit\u00e4 annettu on.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Sudenpentujen k\u00e4sikirja syntym\u00e4lahjaksi Vaan eip\u00e4 tullut ei. Ei ollut el\u00e4misenohjeita t\u00e4ynn\u00e4 olevaa opusta, ei neuvonantajaa. Ei suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ymistieteit\u00e4. Piti vaan sukeltaa ulos maailmaa ja heitt\u00e4yty\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvirtaan josta ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n. Tuo ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on seurannut minua kaiken elinaikani. En koskaan ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt miten k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4, olla. Olisi ollut helpompaa kun olisi ollut k\u00e4sikirja. Joku josta katsoa neuvoa, ottaa oppia. Sellaisiksi my\u00f6s vanhemmat luokitellaan joskus, k\u00e4sikirjaksi el\u00e4m\u00e4n alkutaipaleelle. Kyll\u00e4h\u00e4n ne minulla oli, mutta kun satuin olemaan se vihoviimeinen. Heid\u00e4n yhteinen viimeinkin viimeinen. Kyll\u00e4h\u00e4n se is\u00e4 minut myi kun olin vauva. Ei se ole vain tarina. Tuli kotiin p\u00e4iss\u00e4\u00e4n ja rahaa taskussa, \u00e4idin sit\u00e4 ihmetelless\u00e4 kertoi myyneens\u00e4 minut. Eiv\u00e4t he ostajat olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n helme\u00e4 olisi saanut, mutta jos mun k\u00e4sikirja olikin siell\u00e4. \u00c4iti sitten kaupan perui ja j\u00e4in nurkkiin notkumaan. Miettiess\u00e4ni taannoin kirjoitustani, ne hajoitti mun hiekkalaatikon, ymm\u00e4rsin jotakin itsest\u00e4ni. Ulkopuolisuuden tunteeesta. Juureton ja vailla k\u00e4sikirjaa. Ei kait se kenenk\u00e4\u00e4n syy ole. Ei t\u00e4m\u00e4 ajatusmaailmani syyttele ket\u00e4\u00e4n, muita kuin itse\u00e4ni. Miksi yleens\u00e4 ottaen edes synnyin. Kun en kumminkaan mihink\u00e4\u00e4n ole oikein ikin\u00e4 sopinut ja kuulunut. Se vastaus olisi mahdollisesti siin\u00e4 sudenpentujen k\u00e4sikirjassa. Mik\u00e4 minun paikkani on, miten selvi\u00e4n kun iskee tukala tilanne. Majan lattia pett\u00e4\u00e4, katto romahtaa. El\u00e4m\u00e4n liekki hiipuu. Miten oppia selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n yksin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 er\u00e4maassa. Miten tulkita toiset niin ett\u00e4 kuin kameleolontti vai mik\u00e4 se on niin vaihtaisin v\u00e4ri\u00e4 tilaisuuden tullen. Mukautuisin, sopeutuisin, olisin kuin muutkin. Miksi pit\u00e4isi olla kuin muut. Eih\u00e4n ne muutkaan ole kuin muut vaan ovat niinkuin ovat. Onkohan jotenkin labyrintti mun p\u00e4\u00e4ni. Omat sokkeloni jotenkin tied\u00e4n, mutta ei siell\u00e4 ajatuksen poluilla ole helppo mua seurata. Kun olen ik\u00e4ni koettanut luoda k\u00e4sikirjaa niin siihen on sekoittunut jo liian monta neuvoa miten selvit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Olisiko k\u00e4sikirjasta apua ollutkaan. Luetun ymm\u00e4rt\u00e4minen on ollut aina haasteellista. Ohjeiden sis\u00e4ist\u00e4minen vaikeaa. Asia tarvinnut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin matkijalinnulle monta kertaa. Kyll\u00e4 min\u00e4 teen kunhan opin. Jokin oppismisvaikeus on todettu jo muutamia vuosia. Varmaan jokin nk autisminkirjo eli neuropsykan ongelmatkin l\u00f6ytyisi. Koska lapsillani on ja seh\u00e4n on perinn\u00f6llist\u00e4, joten mist\u00e4 muualta kuin multa. Muut saa toisenlaisia perint\u00f6tekij\u00f6t\u00e4. Toki, taiteellisuus on my\u00f6s onneksi periytynyt. Vaikea oikeastaan lokeroidakaan itse\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n kun ei tied\u00e4 mihin kuuluu. Mik\u00e4 lokero, onko lokeroa edes keksitty viel\u00e4. Joku kirjoitti koulussa kiiltokuvavihkooni runon. Eeva se on kuin pikkuinen enkeli, joka navetan vintill\u00e4 lenteli. Sikoja h\u00e4nn\u00e4st\u00e4 nakkeli ja lehmien kanssa tappeli. Jospa se minne is\u00e4 mut myi olikin se koti johon olisin kuulunut. Eih\u00e4n Jumala tee vahinkoja, ei ole sattumia. Silti mietin joskus. Jos olisi saanut menn\u00e4 possujen kanssa aamusella hippasille, olisin juossut pellon laidalla hengitellen hein\u00e4n tuoksua. Kaikkea muutakin maalla olevaa hajua, ei ne ole mua koskaan haitannut. Sujuvat tanssiaskeleet olisikin l\u00f6ytynyt kontiot jalassa mutaliejusta. Olejenkorsi suussani olisin muistuttanut rotulehm\u00e4\u00e4. Kanat olisivat arvostaneet laulutaitoani. Y\u00f6n pimein\u00e4 tunteita olisin katsellut taivaan t\u00e4hti\u00e4 ja taitaisinko ne laskea, en. En olisi kaivannut k\u00e4sikirjaa kun olisin ollut omieni joukossa, mielikuvitukseni laukatessa mit\u00e4 hurjempiin seikkailuihin. En olisi kaivannut k\u00e4sikirjaa. Nyt kuuskymppisen\u00e4 istun ja ihmettelen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Miksi en ole niinkuin muut. Er\u00e4s asiakkaamme sanoi, olen kuulemma erikoinen, en kokenut negatiivisena. Ja kait olenkin, mik\u00e4 matka mun pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kulkea ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sen ja hyv\u00e4ksyn. Ettei vika aina olekaan minussa ja siin\u00e4 etten osaa mukautua, muovutua, muuttua. Sitten kun muutut sellaiseksi, t\u00e4llaiseksi, tuollaiseksi, olen usein el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kuullut. Kunhan muutun niin olen ok. Enh\u00e4n niin monenmoiseksi pysty. En ole muovailuvahaa. Eik\u00e4 mun tarvi muuttua, ei sunkaan. El\u00e4\u00e4m\u00e4n k\u00e4sikirja on meen sis\u00e4ll\u00e4. Kuunnellaan sit\u00e4, itse\u00e4. Ulkopuoliset oppaat saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4. Miksi en ole kuin muut, en tied\u00e4. Enk\u00e4 ehk\u00e4 koskaan saa vastausta. Mutta eih\u00e4n ne muutkaan ole kuin min\u00e4. Eik\u00e4 toistensa kopioita. Jos he ei uskallakkaan lukea omaa sudenpentujen k\u00e4sikirjaa, ohjeita ja neuvoja. Hyv\u00e4ksi havaittuja kikka kolmosia. Oman el\u00e4m\u00e4n MacGyvereit\u00e4 joilla on ihmetraktori matti. Sis\u00e4inen sudenpentujen k\u00e4sikirja, otetaan se k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Aloitetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. K\u00e4\u00e4riliinoissa kun ei ole taskuja. Ei muovata muita, ei kait se oma tapa olla ja el\u00e4\u00e4 ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toiselle oikea, mutta mulle se on parasta mit\u00e4 voin itselleni tehd\u00e4. El\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. En pysty olemaan kuin muut, tekem\u00e4\u00e4n kuin muut. Voin tehd\u00e4 itselleni palveluksen ja lakata yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4. Miten tehd\u00e4 oksista lautan joka kest\u00e4\u00e4. Luottamalla ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa ja osaat tehd\u00e4 just sun lautan jolla kulkea.En suinkaan tarkoita ett\u00e4 kaikki ulkoap\u00e4in tuleva olisi huonoa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Jos liian montaa lautanrakentajaa kuuntelee voi k\u00e4yd\u00e4 niin ett\u00e4 pukinojan pikku lankkulautasta koettaa tehd\u00e4 valtamerialusta ja se ei vaan toimi. Ei lautta valtamerell\u00e4 eik\u00e4 valtamerialus pukinojalla. N\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n mit\u00e4 annettu on.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-338","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/338","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=338"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/338\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":345,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/338\/revisions\/345"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=338"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=338"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=338"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}