Hajotti, h\u00e4vitti. Vai oliko edes koko hiekkalaatikkoa. Toivoin vain ett\u00e4 olisi ollut, sill\u00e4 olisin halunnut vain leikki\u00e4. Leikki\u00e4, tehd\u00e4 hiekkakakkuja, L\u00e4mmint\u00e4 hiekkaa, johon upottaa varpaat kes\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Olisin vain halunnut leikki\u00e4. Keinua laatikon l\u00e4hell\u00e4 ja katsella kuinka kimaltelee auringons\u00e4teiss\u00e4 hieno hiekka. Olisin halunnut tehd\u00e4 leikkiautoilla tien… olisin halunnut vain leikki\u00e4. Ne hajotti mun hiekkalaatikon.<\/p>\n\n\n\n
Muistot johonkin kauas, ajatukseen, lapsuuteen. Kyyneleet tulevat hiljaa silm\u00e4kulmaan. Muistan, olisin halunnut vain leikki\u00e4. Haukata v\u00e4lill\u00e4 pehme\u00e4\u00e4, valkoista ranskanleip\u00e4\u00e4 jossa kerros voita p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kuinka se olisikin maistunut. Kesken leikin. <\/p>\n\n\n\n
Jotenkin ajatuksissani katoaa hiekkalaatikko. Ei ollut mahdollisuutta leikki\u00e4. Ei ollut lapsen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 leikille aikaa. Muistoissani tuijotin m\u00e4rk\u00e4\u00e4 santaa, loppuun sotkettua laatikkoa, ei kovinkaan paljon hiekkaa j\u00e4ljell\u00e4. Puhumatta ett\u00e4 olisi ollut pehme\u00e4\u00e4, kaunista ja l\u00e4mmint\u00e4. Riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n
Muistot kuljettaa aikaan jolloin olisin vain halunnut leikki\u00e4, halunnut ett\u00e4 minullakin olisi ollut kaveri. Koulussa yksin\u00e4isyys jatkui. Ihmettelin miksi en kelpaa, miksi olen t\u00e4llainen. Mik\u00e4 vika minussa on. Miksi kukaan ei leiki mun kanssa. Johtuiko huonoista vaatteista, ohuista hiuksista. Liian vilkas ja \u00e4\u00e4nek\u00e4s. Kuitenkin olin sisimp\u00e4\u00e4ni sulkeutunut. Hain kaveria, joku jonka kanssa leikki\u00e4, jakaa salaisuuksia niin kuin muutkin. Hetken joku oli mun kanssa. Hetken, kaikilla oli jo olemassa kaveri. Naapuri, uskottu, yst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kiusaamiskirje pulpetissa. Avasin pulpetin kannen, n\u00e4in moniv\u00e4risen kirjeen. Haukkumasanoja, pilkkaa, ivaa ja naurua. Ja nimet viel\u00e4. Rytistin paperin, puristin nyrkkiin. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi. Miksi en kelpaa. Olisin halunnut vain kaverin. Koulun j\u00e4lkeen kuljin tuttua pukinojan rantaa, nielin itkua ja syd\u00e4n sattui. Avasin kiusaamiskirjeen. Se sattui. Kaikki kohdistui siihen milt\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n, mit\u00e4 olen. Mink\u00e4lainen olen. Aina viallinen. S\u00f6in niit\u00e4 sanoja, ahmin ja vihasin. Kuinka monta kertaa ennenkin. Enk\u00e4 koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi.<\/p>\n\n\n\n
En kai koskaan ollut hyv\u00e4 koulussa. Nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n olemassa oleva kuulovammani vaikutti, en kuullut. Sanottiin vain ett\u00e4 valikoiva kuulo. Muistan lastenl\u00e4\u00e4k\u00e4rin todenneen ett\u00e4 huono on kuulo. Puheterapeutti yritti korjata s kirjainta. Olihan minussa paljon sellaista mit\u00e4 oli helppo kiusata. En vain ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Aina v\u00e4lill\u00e4 joku oli hetken kaverini, mutta aina j\u00e4in toiseksi, kolmanneksi, viidenneksi, viimeiseksi. Liikuntatunnit olivat painajaisia, ei mua haluttu joukkueeseen, vaikka olin hyv\u00e4 urheilussa. Ei mua haluttu, koska min\u00e4 olin min\u00e4. Viallinen.<\/p>\n\n\n\n
Aamun tunteina itkin sit\u00e4 pient\u00e4 tytt\u00f6\u00e4 joka olisi halunnut vain leikki\u00e4. Kaverin. Kuin kummallisen sumun l\u00e4pi katselen lapsuuttani, el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Innokkaasti menin naapuriin kun vain sain. S\u00f6in joka paikassa jotakin, mun oli aina n\u00e4lk\u00e4. En tied\u00e4 miksi, hain ehk\u00e4 jotakin tunnetta sy\u00f6misest\u00e4. En osannut pyyt\u00e4\u00e4 huomiota, pyysin ruokaa. Oli helpompi. Halusin leikki\u00e4 ja ruokaa. Loputtoman paljon kumpaakin. <\/p>\n\n\n\n
Oman el\u00e4m\u00e4n sivustakatsoja. Kunhan johonkin kelpaisin, k\u00e4visin, sopisin… En mihink\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 milloinkaan. Loputon paikkani hakeminen. Nytk\u00f6 se on loppunut. I\u00e4ll\u00e4, muutama vuosi viel\u00e4 t\u00f6it\u00e4. Lapset muuttanut pois kotoa.<\/p>\n\n\n\n
Tuossa aamukahvia juodessa mietin mik\u00e4 vika minussa oli, on. Vika olikin ehk\u00e4 muissa, kiusaajissa. Miksi sitten mut oli niin vaikea ottaa ryhm\u00e4\u00e4n, joukkueeseen, kaveriksi. Yl\u00e4astei\u00e4ss\u00e4 muutos oli raju, viis veisasin vaikka syd\u00e4n itki. Elin el\u00e4m\u00e4\u00e4 jota en olisi halunnut, olisin halunnut opiskella. My\u00f6h\u00e4ist\u00e4, kuulon vuoksi olin jo tippunut aikoja sitten kelkasta. Tyhmyyden piikkiin kai sekin laitettiin. Kun en kelvannut hyv\u00e4ll\u00e4, kelpasin pahalla. Opin ly\u00f6m\u00e4\u00e4n ja lujaa. V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys verhosi katseeni joka huusi viel\u00e4kin mit\u00e4tt\u00f6myyden per\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. En kiusannut, en halunnut. Salaa olin yst\u00e4v\u00e4 niille joita kiusattiin.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4lkeenp\u00e4in muistan kaupan kassalla kohtaamisen, tytt\u00f6 jota kiusattiin. Muistan h\u00e4nen sanat, oli kiitollinen kun olin h\u00e4nen kaveri. Kiitti kirjeist\u00e4 joita h\u00e4nelle piirtelin. H\u00e4n oli saanut voimaa jaksaa. <\/p>\n\n\n\n
Olisin halunnut vain leikki\u00e4, kaverin. Luistella ja laulaa. Jakaa salaisuuksia. Joku aina jonkun hetken oli mun kaveri, mutta aina joku toinen oli t\u00e4rke\u00e4mpi. Olisin vain halunnut puraista ranskaleiv\u00e4n palasta jossa paljon voita p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta ne hajotti mun hiekkalaatikon. Syrj\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4minen, kiusaaminen, mit\u00e4t\u00f6inti, halveksunta, v\u00e4h\u00e4ttely, kaikki se inho jota muhun kohdistettiin hajotti mun hiekkalaatikon. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hajotti, h\u00e4vitti. Vai oliko edes koko hiekkalaatikkoa. Toivoin vain ett\u00e4 olisi ollut, sill\u00e4 olisin halunnut vain leikki\u00e4. Leikki\u00e4, tehd\u00e4 hiekkakakkuja, L\u00e4mmint\u00e4 hiekkaa, johon upottaa varpaat kes\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Olisin vain halunnut leikki\u00e4. Keinua laatikon l\u00e4hell\u00e4 ja katsella kuinka kimaltelee auringons\u00e4teiss\u00e4 hieno hiekka. Olisin halunnut tehd\u00e4 leikkiautoilla tien… olisin halunnut vain leikki\u00e4. Ne hajotti mun hiekkalaatikon. Muistot johonkin kauas, ajatukseen, lapsuuteen. Kyyneleet tulevat hiljaa silm\u00e4kulmaan. Muistan, olisin halunnut vain leikki\u00e4. Haukata v\u00e4lill\u00e4 pehme\u00e4\u00e4, valkoista ranskanleip\u00e4\u00e4 jossa kerros voita p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kuinka se olisikin maistunut. Kesken leikin. Jotenkin ajatuksissani katoaa hiekkalaatikko. Ei ollut mahdollisuutta leikki\u00e4. Ei ollut lapsen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 leikille aikaa. Muistoissani tuijotin m\u00e4rk\u00e4\u00e4 santaa, loppuun sotkettua laatikkoa, ei kovinkaan paljon hiekkaa j\u00e4ljell\u00e4. Puhumatta ett\u00e4 olisi ollut pehme\u00e4\u00e4, kaunista ja l\u00e4mmint\u00e4. Riitt\u00e4v\u00e4sti. Muistot kuljettaa aikaan jolloin olisin vain halunnut leikki\u00e4, halunnut ett\u00e4 minullakin olisi ollut kaveri. Koulussa yksin\u00e4isyys jatkui. Ihmettelin miksi en kelpaa, miksi olen t\u00e4llainen. Mik\u00e4 vika minussa on. Miksi kukaan ei leiki mun kanssa. Johtuiko huonoista vaatteista, ohuista hiuksista. Liian vilkas ja \u00e4\u00e4nek\u00e4s. Kuitenkin olin sisimp\u00e4\u00e4ni sulkeutunut. Hain kaveria, joku jonka kanssa leikki\u00e4, jakaa salaisuuksia niin kuin muutkin. Hetken joku oli mun kanssa. Hetken, kaikilla oli jo olemassa kaveri. Naapuri, uskottu, yst\u00e4v\u00e4. Kiusaamiskirje pulpetissa. Avasin pulpetin kannen, n\u00e4in moniv\u00e4risen kirjeen. Haukkumasanoja, pilkkaa, ivaa ja naurua. Ja nimet viel\u00e4. Rytistin paperin, puristin nyrkkiin. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi. Miksi en kelpaa. Olisin halunnut vain kaverin. Koulun j\u00e4lkeen kuljin tuttua pukinojan rantaa, nielin itkua ja syd\u00e4n sattui. Avasin kiusaamiskirjeen. Se sattui. Kaikki kohdistui siihen milt\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n, mit\u00e4 olen. Mink\u00e4lainen olen. Aina viallinen. S\u00f6in niit\u00e4 sanoja, ahmin ja vihasin. Kuinka monta kertaa ennenkin. Enk\u00e4 koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi. En kai koskaan ollut hyv\u00e4 koulussa. Nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n olemassa oleva kuulovammani vaikutti, en kuullut. Sanottiin vain ett\u00e4 valikoiva kuulo. Muistan lastenl\u00e4\u00e4k\u00e4rin todenneen ett\u00e4 huono on kuulo. Puheterapeutti yritti korjata s kirjainta. Olihan minussa paljon sellaista mit\u00e4 oli helppo kiusata. En vain ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Aina v\u00e4lill\u00e4 joku oli hetken kaverini, mutta aina j\u00e4in toiseksi, kolmanneksi, viidenneksi, viimeiseksi. Liikuntatunnit olivat painajaisia, ei mua haluttu joukkueeseen, vaikka olin hyv\u00e4 urheilussa. Ei mua haluttu, koska min\u00e4 olin min\u00e4. Viallinen. Aamun tunteina itkin sit\u00e4 pient\u00e4 tytt\u00f6\u00e4 joka olisi halunnut vain leikki\u00e4. Kaverin. Kuin kummallisen sumun l\u00e4pi katselen lapsuuttani, el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Innokkaasti menin naapuriin kun vain sain. S\u00f6in joka paikassa jotakin, mun oli aina n\u00e4lk\u00e4. En tied\u00e4 miksi, hain ehk\u00e4 jotakin tunnetta sy\u00f6misest\u00e4. En osannut pyyt\u00e4\u00e4 huomiota, pyysin ruokaa. Oli helpompi. Halusin leikki\u00e4 ja ruokaa. Loputtoman paljon kumpaakin. Oman el\u00e4m\u00e4n sivustakatsoja. Kunhan johonkin kelpaisin, k\u00e4visin, sopisin… En mihink\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 milloinkaan. Loputon paikkani hakeminen. Nytk\u00f6 se on loppunut. I\u00e4ll\u00e4, muutama vuosi viel\u00e4 t\u00f6it\u00e4. Lapset muuttanut pois kotoa. Tuossa aamukahvia juodessa mietin mik\u00e4 vika minussa oli, on. Vika olikin ehk\u00e4 muissa, kiusaajissa. Miksi sitten mut oli niin vaikea ottaa ryhm\u00e4\u00e4n, joukkueeseen, kaveriksi. Yl\u00e4astei\u00e4ss\u00e4 muutos oli raju, viis veisasin vaikka syd\u00e4n itki. Elin el\u00e4m\u00e4\u00e4 jota en olisi halunnut, olisin halunnut opiskella. My\u00f6h\u00e4ist\u00e4, kuulon vuoksi olin jo tippunut aikoja sitten kelkasta. Tyhmyyden piikkiin kai sekin laitettiin. Kun en kelvannut hyv\u00e4ll\u00e4, kelpasin pahalla. Opin ly\u00f6m\u00e4\u00e4n ja lujaa. V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys verhosi katseeni joka huusi viel\u00e4kin mit\u00e4tt\u00f6myyden per\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. En kiusannut, en halunnut. Salaa olin yst\u00e4v\u00e4 niille joita kiusattiin. J\u00e4lkeenp\u00e4in muistan kaupan kassalla kohtaamisen, tytt\u00f6 jota kiusattiin. Muistan h\u00e4nen sanat, oli kiitollinen kun olin h\u00e4nen kaveri. Kiitti kirjeist\u00e4 joita h\u00e4nelle piirtelin. H\u00e4n oli saanut voimaa jaksaa. Olisin halunnut vain leikki\u00e4, kaverin. Luistella ja laulaa. Jakaa salaisuuksia. Joku aina jonkun hetken oli mun kaveri, mutta aina joku toinen oli t\u00e4rke\u00e4mpi. Olisin vain halunnut puraista ranskaleiv\u00e4n palasta jossa paljon voita p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta ne hajotti mun hiekkalaatikon. Syrj\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4minen, kiusaaminen, mit\u00e4t\u00f6inti, halveksunta, v\u00e4h\u00e4ttely, kaikki se inho jota muhun kohdistettiin hajotti mun hiekkalaatikon.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-329","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/329","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=329"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/329\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":333,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/329\/revisions\/333"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=329"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=329"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=329"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}