Sain valkoisen puhtaan paperin. Uuden, vailla tahroja. Asetin maalaustelineelle, ihailin sen kauneutta, puhtautta. Kuinka voikaan olla niin tahraton. Hivelin hiljaa paperin pintaa. Se oli hieman karkean rosoinen, l\u00e4mmin. Tuntui el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 k\u00e4den sivelless\u00e4 paperin pintaa. Tunnustelin mit\u00e4 haluan, mit\u00e4 v\u00e4rej\u00e4 otan. En mieti mit\u00e4 haluan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, en mieti mit\u00e4 joku haluasi n\u00e4hd\u00e4 minun k\u00e4den j\u00e4ljess\u00e4. Mietin vain ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minulle nyt annettu ja on aika antaa v\u00e4rien tanssia.<\/p>\n\n\n\n
Aloitan mustalla, taiteilijat eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 mustaa. V\u00e4\u00e4rin, kyll\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Annan mustan peitt\u00e4\u00e4 kaiken valkoisen. Kastelen hieman. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sekatekniikkaa. Pastellia, vett\u00e4, akvarllia, \u00f6ljy\u00e4, liitua…mit\u00e4 vain sattuu olemaan. Mustan eri s\u00e4vyj\u00e4 kiivaasti viskon paperille. Laajoin vedoin kaikki el\u00e4m\u00e4ni pettymykset, v\u00e4\u00e4r\u00e4t valinnat, menneet murheet, kivut, ahdistukset, pelot, valheet, turhat toiveet, kaikki. Kaikki saavat tanssia mustan eri s\u00e4vyiss\u00e4 kunnes lopulta olen saattanut kaiken mik\u00e4 on ollut pime\u00e4\u00e4 paperille. Valkoinen v\u00e4ri on poissa. On vain mustaa ja m\u00e4rk\u00e4\u00e4. On aika istua ja odottaa.<\/p>\n\n\n\n
Maalit kuivuvat, pinta saa eloa, murtuilee, lohkeilee, mustan monet eri s\u00e4vyt heijastuvat paperin pohjalta. Siin\u00e4 ne ovat. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ne kuitenkin on ollut, saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 pohjav\u00e4riksi. Mennyt voikin olla hyv\u00e4 pohja tulevalle. Ilman mennytt\u00e4 en olisi min\u00e4. Mennyt on tehnyt minusta t\u00e4m\u00e4n mik\u00e4 olen joten annan sen olla. Toki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on ollut muutakin kuin mustaa. Mutta annan pohjan olla kaiken sen mik\u00e4 painaa. <\/p>\n\n\n\n
Otan sinisen. Sinisell\u00e4 taivaani maalaan. Sinisell\u00e4, tummalla ja syv\u00e4ll\u00e4. Se vie mukanaan johonkin jota viel\u00e4 en tied\u00e4, en tunne. Punaisella jatkan, l\u00e4mmint\u00e4 kaikki kylmyys kaipaa. Punainen hehkuu ja kun siihen lis\u00e4\u00e4n keltaisen l\u00e4mp\u00f6 lis\u00e4\u00e4ntyy. Vihre\u00e4ll\u00e4 maalaan toivoa. Monet s\u00e4vyt sekoittuvat kesken\u00e4\u00e4n paperilla. Musta on j\u00e4\u00e4nyt pohjalle vain antaen v\u00e4reille en\u00e4\u00e4 syvyyden. <\/p>\n\n\n\n
Katselen kokonaisuutta, vahvat v\u00e4rit heijastavat eletty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, menneit\u00e4 aikoja. On syvi\u00e4 alhoja, suuria rotkoja, korkeita vuorenhuippuja. Kaiken yll\u00e4 kaareutuu taivas, suurena ja rajattomana. On mets\u00e4\u00e4, kivikkoa, puroa, on peltoa. Polku, pieni polku kiemurtelee ja mutkittelee pitkin ja poikin. Sokkeloinenkin.<\/p>\n\n\n\n
Otan valkoisen. K\u00e4yn koko taulun valkoisella kevyesti. Hiljalleen rauhoitan kaiken sen mik\u00e4 on ollut. Hiljaa sivelen valkoista ymp\u00e4ri taulua. Valkoista, niin puhtaan valkoista kuin paperi oli ensin. K\u00e4mmenell\u00e4 silit\u00e4n ja annan menneiden p\u00e4\u00e4lle valkoisen harson. <\/p>\n\n\n\n
Kaikki voimakkuus ja runsaus muuttuu rauhalliseksi pastellins\u00e4vyseksi maisemaksi. Hillitty ja rauhoittunut maisema lep\u00e4\u00e4 ja minun on hyv\u00e4 olla. Se mik\u00e4 on ollut on mennyt, uusi on sijaan tullut. Mutkittelevat polut, monihaaraiset on j\u00e4\u00e4nyt. Kauniit v\u00e4rit el\u00e4v\u00e4t ja tuovat toivon. Hiljalleen alkaa kuva muotoutua. Mieli alkaa luomaan uutta. Kaikki el\u00e4m\u00e4ni v\u00e4rit on tarvittu, jotta maisema on t\u00e4n\u00e4\u00e4n se mik\u00e4 on. <\/p>\n\n\n\n
En valinnut itse v\u00e4rej\u00e4ni. En aina kaikkia polkujani. Mutta nyt kun katson kuinka ne monihaaraiset polut sulivat mustaan pohjaan n\u00e4en minun tieni. Minun tieni jota en ole viel\u00e4 kulkenut, joka odottaa kulkijaa. <\/p>\n\n\n\n
N\u00e4en sinisen pehme\u00e4n taivaan, reunan valkoisen pilven hattaralla. Punainen hiljaa yhdess\u00e4 keltaisen kanssa tanssii kaukana taivaan rannalla. Veden pinnan niin kauniit tuhannet timantit v\u00e4lkehtiv\u00e4t. Tunnen kev\u00e4\u00e4n vihre\u00e4n tuoksun ja lintujen liverryksen. Lempe\u00e4t tuulet harson lailla kiertyv\u00e4t ja k\u00e4tkev\u00e4t syliins\u00e4, keinuttaen antaen turvan. Hiljaa ne hyv\u00e4ilev\u00e4t ja pyyhkiv\u00e4t pois kaikki ne kyyneleet jotka hiljaa salassa ovat uomiaan kasvoilleni tehnyt. Vihre\u00e4n eri s\u00e4vyt sekoittuvat, kev\u00e4\u00e4n tuoreus ja talven mennyt tummuus. Ne sopivat yhteen toisiaan t\u00e4ydent\u00e4en. Laulun aika on tullut, kuulen tauluni sanovan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Sain valkoisen puhtaan paperin. Uuden, vailla tahroja. Asetin maalaustelineelle, ihailin sen kauneutta, puhtautta. Kuinka voikaan olla niin tahraton. Hivelin hiljaa paperin pintaa. Se oli hieman karkean rosoinen, l\u00e4mmin. Tuntui el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 k\u00e4den sivelless\u00e4 paperin pintaa. Tunnustelin mit\u00e4 haluan, mit\u00e4 v\u00e4rej\u00e4 otan. En mieti mit\u00e4 haluan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, en mieti mit\u00e4 joku haluasi n\u00e4hd\u00e4 minun k\u00e4den j\u00e4ljess\u00e4. Mietin vain ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minulle nyt annettu ja on aika antaa v\u00e4rien tanssia. Aloitan mustalla, taiteilijat eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 mustaa. V\u00e4\u00e4rin, kyll\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Annan mustan peitt\u00e4\u00e4 kaiken valkoisen. Kastelen hieman. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sekatekniikkaa. Pastellia, vett\u00e4, akvarllia, \u00f6ljy\u00e4, liitua…mit\u00e4 vain sattuu olemaan. Mustan eri s\u00e4vyj\u00e4 kiivaasti viskon paperille. Laajoin vedoin kaikki el\u00e4m\u00e4ni pettymykset, v\u00e4\u00e4r\u00e4t valinnat, menneet murheet, kivut, ahdistukset, pelot, valheet, turhat toiveet, kaikki. Kaikki saavat tanssia mustan eri s\u00e4vyiss\u00e4 kunnes lopulta olen saattanut kaiken mik\u00e4 on ollut pime\u00e4\u00e4 paperille. Valkoinen v\u00e4ri on poissa. On vain mustaa ja m\u00e4rk\u00e4\u00e4. On aika istua ja odottaa. Maalit kuivuvat, pinta saa eloa, murtuilee, lohkeilee, mustan monet eri s\u00e4vyt heijastuvat paperin pohjalta. Siin\u00e4 ne ovat. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ne kuitenkin on ollut, saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 pohjav\u00e4riksi. Mennyt voikin olla hyv\u00e4 pohja tulevalle. Ilman mennytt\u00e4 en olisi min\u00e4. Mennyt on tehnyt minusta t\u00e4m\u00e4n mik\u00e4 olen joten annan sen olla. Toki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on ollut muutakin kuin mustaa. Mutta annan pohjan olla kaiken sen mik\u00e4 painaa. Otan sinisen. Sinisell\u00e4 taivaani maalaan. Sinisell\u00e4, tummalla ja syv\u00e4ll\u00e4. Se vie mukanaan johonkin jota viel\u00e4 en tied\u00e4, en tunne. Punaisella jatkan, l\u00e4mmint\u00e4 kaikki kylmyys kaipaa. Punainen hehkuu ja kun siihen lis\u00e4\u00e4n keltaisen l\u00e4mp\u00f6 lis\u00e4\u00e4ntyy. Vihre\u00e4ll\u00e4 maalaan toivoa. Monet s\u00e4vyt sekoittuvat kesken\u00e4\u00e4n paperilla. Musta on j\u00e4\u00e4nyt pohjalle vain antaen v\u00e4reille en\u00e4\u00e4 syvyyden. Katselen kokonaisuutta, vahvat v\u00e4rit heijastavat eletty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, menneit\u00e4 aikoja. On syvi\u00e4 alhoja, suuria rotkoja, korkeita vuorenhuippuja. Kaiken yll\u00e4 kaareutuu taivas, suurena ja rajattomana. On mets\u00e4\u00e4, kivikkoa, puroa, on peltoa. Polku, pieni polku kiemurtelee ja mutkittelee pitkin ja poikin. Sokkeloinenkin. Otan valkoisen. K\u00e4yn koko taulun valkoisella kevyesti. Hiljalleen rauhoitan kaiken sen mik\u00e4 on ollut. Hiljaa sivelen valkoista ymp\u00e4ri taulua. Valkoista, niin puhtaan valkoista kuin paperi oli ensin. K\u00e4mmenell\u00e4 silit\u00e4n ja annan menneiden p\u00e4\u00e4lle valkoisen harson. Kaikki voimakkuus ja runsaus muuttuu rauhalliseksi pastellins\u00e4vyseksi maisemaksi. Hillitty ja rauhoittunut maisema lep\u00e4\u00e4 ja minun on hyv\u00e4 olla. Se mik\u00e4 on ollut on mennyt, uusi on sijaan tullut. Mutkittelevat polut, monihaaraiset on j\u00e4\u00e4nyt. Kauniit v\u00e4rit el\u00e4v\u00e4t ja tuovat toivon. Hiljalleen alkaa kuva muotoutua. Mieli alkaa luomaan uutta. Kaikki el\u00e4m\u00e4ni v\u00e4rit on tarvittu, jotta maisema on t\u00e4n\u00e4\u00e4n se mik\u00e4 on. En valinnut itse v\u00e4rej\u00e4ni. En aina kaikkia polkujani. Mutta nyt kun katson kuinka ne monihaaraiset polut sulivat mustaan pohjaan n\u00e4en minun tieni. Minun tieni jota en ole viel\u00e4 kulkenut, joka odottaa kulkijaa. N\u00e4en sinisen pehme\u00e4n taivaan, reunan valkoisen pilven hattaralla. Punainen hiljaa yhdess\u00e4 keltaisen kanssa tanssii kaukana taivaan rannalla. Veden pinnan niin kauniit tuhannet timantit v\u00e4lkehtiv\u00e4t. Tunnen kev\u00e4\u00e4n vihre\u00e4n tuoksun ja lintujen liverryksen. Lempe\u00e4t tuulet harson lailla kiertyv\u00e4t ja k\u00e4tkev\u00e4t syliins\u00e4, keinuttaen antaen turvan. Hiljaa ne hyv\u00e4ilev\u00e4t ja pyyhkiv\u00e4t pois kaikki ne kyyneleet jotka hiljaa salassa ovat uomiaan kasvoilleni tehnyt. Vihre\u00e4n eri s\u00e4vyt sekoittuvat, kev\u00e4\u00e4n tuoreus ja talven mennyt tummuus. Ne sopivat yhteen toisiaan t\u00e4ydent\u00e4en. Laulun aika on tullut, kuulen tauluni sanovan.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-322","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/322","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=322"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/322\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":332,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/322\/revisions\/332"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=322"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=322"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=322"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}