Mitenk\u00e4 sit\u00e4 aina sortuu ajatukseen sitku…sitku. Odottaa jotakin odottamatonta. Odottaa, vaikkei edes tied\u00e4 mit\u00e4 odottaa ja siirt\u00e4\u00e4 odotuksen ajatuksen sitku, koska se tuntuu helpommalta. On jotakin muka konkreettista. <\/p>\n\n\n\n
Viime talven odotin t\u00f6ihin paluuta, sit\u00e4 ennen lomaa, sit\u00e4 ennen ihmett\u00e4, sit\u00e4 ennen soittoa, treffej\u00e4, tuntemista, t\u00f6it\u00e4, lapsia, vapaata, arkea, juhlaa… mit\u00e4 vaan kunhan ruokin odotusta itsess\u00e4ni. On niin tuttua odottaa ja petty\u00e4. Odottaa ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kurssi johonkin muualle joka voisi palkita odotuksen. <\/p>\n\n\n\n
Ei tyyni meri taitavaa merimiest\u00e4 tee, mutta ihan n\u00e4in lahjakkaaksi en kaipaa. Saario saa soutaa Atlannin yli ja kiert\u00e4\u00e4 hornin, kaikki kunnia h\u00e4nelle. Huikeaa suoritusta, menoa, itsens\u00e4 haastamista. kaikkea. Loimijoen ylitys lemmensillalla on riitt\u00e4v\u00e4, en kaipaa edes heikoille j\u00e4ille testaamaan onneani. Miten rohkeasti Vampulan suurcityss\u00e4 lapsuus\/nuoruusajan yst\u00e4v\u00e4ni kanssa ylitettiin joki kev\u00e4t j\u00e4ill\u00e4. Ei pelottanut, tahto p\u00e4\u00e4st\u00e4 toiselle puolelle oli suurempi kuin pelko j\u00e4\u00e4n pett\u00e4misest\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n vaikka olisi kuinka vahva j\u00e4\u00e4 niin tuntuu ett\u00e4 ei uskalla onneaan koettaa. Jos sattuu joku railo olemaan, kuten yleens\u00e4 on, juuri siin\u00e4 miss\u00e4 kuljen.<\/p>\n\n\n\n
Meren, j\u00e4rven katselu on ollut aian mieluista, sen aallot on kun pauhaavat, no, laineetkin riitt\u00e4v\u00e4t. Vaikka vesi paiskoisi p\u00e4in kasvoja taivaalta ja maalta, ei haittaa…kunhan saan tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rannalta. Turvalliselta maaper\u00e4lt\u00e4. En min\u00e4 aaltoja pelk\u00e4\u00e4, en kai myrsky\u00e4k\u00e4\u00e4n, olisi vain niin mukava olla joskus sivustakatsoja, eik\u00e4 aina suoraan siin\u00e4 myrskynsilm\u00e4ss\u00e4. Se lienee vaikuttanut sen ett\u00e4 olen kova tytt\u00f6 odottamaan. Ja k\u00e4rsiv\u00e4llinenkin. Voi kunpa maailma mun odotukseni m\u00e4\u00e4r\u00e4t tuntisi, vaan ei tunne, hyv\u00e4 niin.<\/p>\n\n\n\n
Olen siis luonut itselleni sitkumaan, sitku ja nyt t\u00e4m\u00e4, lopultakin jotakin joka kest\u00e4\u00e4. olen kuin is\u00e4ni jolla oli aina lopuni\u00e4n auto, unelma, jotain mik\u00e4 on kaikki mit\u00e4 on autolta toivonut. Kunnes karu totuus v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 valinnasta olikin j\u00e4lleen hetken todellisuutta. Voiko peri\u00e4 v\u00e4\u00e4rien valintojen tekemisen, olen perinyt varmaankin sen. En sinisi\u00e4 silmi\u00e4, mustia hiuksia, hauskaa luonnetta, supliikkia ja sosiaalisesti onnistunutta luonnetta. V\u00e4\u00e4r\u00e4t valinnat, hetken lapsi, sitku el\u00e4m\u00e4 taisi tulla t\u00e4h\u00e4n mun pakettiin.<\/p>\n\n\n\n
Miksi en siis muuta kompassin suuntaa ja m\u00e4\u00e4rittele itse\u00e4ni uudelleen. Koska olen itselleni tuttu ja turvallinen versio jo. Ik\u00e4\u00e4 mittarissa riitt\u00e4v\u00e4sti, voin siis siirty\u00e4 ajatuksissani sitku oon el\u00e4kkeell\u00e4. Nyt olen t\u00f6iss\u00e4, vuosi sitten t\u00e4ysin mahdoton ajatus. Olenko kiitollinen, kyll\u00e4, mutta samalla huomaan olevani odottamassa jotakin. En edes tied\u00e4 mit\u00e4. Lottovoittoa, en usko. El\u00e4m\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 rakkautta, siihenk\u00e4\u00e4n en usko. Sitku t\u00e4m\u00e4 talvi, sitku joulu, sitku lapset, sitku se t\u00e4m\u00e4 tuo ne… <\/p>\n\n\n\n
En siis osaa muuttaa sitkumutkuel\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja lakata odottamasta. Voin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n minun el\u00e4m\u00e4kseni. Voimavarakseni, jaksan viel\u00e4kin uskoa ihmisen vilpitt\u00f6myyteen, uskoa rakkauteen, tuhkimon tanssiaisiin. Uskoa ett\u00e4 huominen tulee, uskoa ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa. Prinssi valkealla ratsulla ei ehk\u00e4 karauta l\u00e4pi vaarojen pelastamaan mua, mutta vois se tulla toimivalla autolla ja kantaa kortensa kekoon. Eik\u00e4 vie mua kierrokselle el\u00e4m\u00e4n huvipuistoon joka on t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4myksi\u00e4, kokemuksia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihan joku karuselli riitt\u00e4\u00e4, siis karuselli, ei karu selli. Toisaalta, riitt\u00e4\u00e4 ihan kun hetken veden pinta olisi peilityyni, rauhallinen jotta jaksaa n\u00e4ill\u00e4 elon aallokoilla souttaa.<\/p>\n\n\n\n
Miten kaipaankaan Mellil\u00e4j\u00e4rven tyvent\u00e4 aamua, viile\u00e4\u00e4 vett\u00e4, rauhassa astelua kylm\u00e4n veden syliin. Keskittyen vain hengitt\u00e4miseen, sopeutumiseen. Ymp\u00e4rill\u00e4 vain syv\u00e4 hiljaisuus ja rauha. Hiljaistahan minulla p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti on kun en kuule kunnolla, olen jo tottunut. Tinnitus kyll\u00e4 hoitaa soittopuolen. Mutta paljon mit\u00e4 en kuule. Rauhan ja hiljaisuuden kuulen. Veteen menness\u00e4 en ajattelut ett\u00e4 sitku nousen tai odottanut kenenk\u00e4\u00e4n tulevan jakamaan aamun rauhaa. Oli vain se hetki. Opin paljon silt\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4. Nyt siis odotan kev\u00e4tt\u00e4 ja sit\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen j\u00e4rvelle. Avanto ei ole mun juttu, siell\u00e4 liian monta muuta samaan aikaan. Odotan siis j\u00e4lleen ja kuitenkin. Mutta, rauhallisin mielin kev\u00e4tt\u00e4. J\u00e4iden l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Sitku j\u00e4\u00e4t l\u00e4htev\u00e4t ja p\u00e4\u00e4sen veteen. <\/p>\n\n\n\n
Voinkin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sitku el\u00e4m\u00e4ni ja odottamiseni voimavaraksi. On hyv\u00e4 odottaa, j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan. Hyv\u00e4 muistella, muistella kuinka el\u00e4m\u00e4 kantoi l\u00e4pi viime vuoden. Ei j\u00e4tt\u00e4nyt kesken matkan. Hyv\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 on sittenkin olla hetken lapsi koska kahta ei voi el\u00e4\u00e4. Eilist\u00e4 ja huomista. On vain t\u00e4m\u00e4 hetki ja p\u00e4iv\u00e4n matkan kerrallaan.<\/p>\n\n\n\n
Sitku tai jos. Jos sana voisi pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ajatuksen tulevaisuus ja toivo. Jos sanon jos, se ei tarkoita sit\u00e4 ettei se voisi tapahtua. Jos Jumala suo ja elet\u00e4\u00e4n ei ole negatiivinen. Jos ensi kev\u00e4t koittaa kohdalleni on t\u00e4ynn\u00e4 toivoa. Kev\u00e4t, valo voittaa hiljalleen pimeyden. Musta maa alkaa nostamaan versojaan. Lehdet ojentavat oksiaan kohti valoa, aurinkoa. Linnut avaavat \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4n sirkutukseen. Kaikki tuntuu alkavan j\u00e4lleen uudelleen ja se mik\u00e4 on ollut, on menneen talven lunta.<\/p>\n\n\n\n
Eli sovittelen sujuvasti sitkut ja jossit. Sitku ei olekaan paha sana. Mit\u00e4 sitten jos ei olisi sitku el\u00e4m\u00e4\u00e4, olisinko ehk\u00e4 mutku tai jotain. Kun kaikki ajallinen mahdollisuus on viety ja aikaa ei ole sitku el\u00e4m\u00e4\u00e4n voi siit\u00e4 luopua. Siihen asti armahdan itseni el\u00e4m\u00e4\u00e4n sitkuel\u00e4m\u00e4\u00e4. Jos vaikka jotakin kivaa tapahtuu sitku sen aika on.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mitenk\u00e4 sit\u00e4 aina sortuu ajatukseen sitku…sitku. Odottaa jotakin odottamatonta. Odottaa, vaikkei edes tied\u00e4 mit\u00e4 odottaa ja siirt\u00e4\u00e4 odotuksen ajatuksen sitku, koska se tuntuu helpommalta. On jotakin muka konkreettista. Viime talven odotin t\u00f6ihin paluuta, sit\u00e4 ennen lomaa, sit\u00e4 ennen ihmett\u00e4, sit\u00e4 ennen soittoa, treffej\u00e4, tuntemista, t\u00f6it\u00e4, lapsia, vapaata, arkea, juhlaa… mit\u00e4 vaan kunhan ruokin odotusta itsess\u00e4ni. On niin tuttua odottaa ja petty\u00e4. Odottaa ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kurssi johonkin muualle joka voisi palkita odotuksen. Ei tyyni meri taitavaa merimiest\u00e4 tee, mutta ihan n\u00e4in lahjakkaaksi en kaipaa. Saario saa soutaa Atlannin yli ja kiert\u00e4\u00e4 hornin, kaikki kunnia h\u00e4nelle. Huikeaa suoritusta, menoa, itsens\u00e4 haastamista. kaikkea. Loimijoen ylitys lemmensillalla on riitt\u00e4v\u00e4, en kaipaa edes heikoille j\u00e4ille testaamaan onneani. Miten rohkeasti Vampulan suurcityss\u00e4 lapsuus\/nuoruusajan yst\u00e4v\u00e4ni kanssa ylitettiin joki kev\u00e4t j\u00e4ill\u00e4. Ei pelottanut, tahto p\u00e4\u00e4st\u00e4 toiselle puolelle oli suurempi kuin pelko j\u00e4\u00e4n pett\u00e4misest\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n vaikka olisi kuinka vahva j\u00e4\u00e4 niin tuntuu ett\u00e4 ei uskalla onneaan koettaa. Jos sattuu joku railo olemaan, kuten yleens\u00e4 on, juuri siin\u00e4 miss\u00e4 kuljen. Meren, j\u00e4rven katselu on ollut aian mieluista, sen aallot on kun pauhaavat, no, laineetkin riitt\u00e4v\u00e4t. Vaikka vesi paiskoisi p\u00e4in kasvoja taivaalta ja maalta, ei haittaa…kunhan saan tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rannalta. Turvalliselta maaper\u00e4lt\u00e4. En min\u00e4 aaltoja pelk\u00e4\u00e4, en kai myrsky\u00e4k\u00e4\u00e4n, olisi vain niin mukava olla joskus sivustakatsoja, eik\u00e4 aina suoraan siin\u00e4 myrskynsilm\u00e4ss\u00e4. Se lienee vaikuttanut sen ett\u00e4 olen kova tytt\u00f6 odottamaan. Ja k\u00e4rsiv\u00e4llinenkin. Voi kunpa maailma mun odotukseni m\u00e4\u00e4r\u00e4t tuntisi, vaan ei tunne, hyv\u00e4 niin. Olen siis luonut itselleni sitkumaan, sitku ja nyt t\u00e4m\u00e4, lopultakin jotakin joka kest\u00e4\u00e4. olen kuin is\u00e4ni jolla oli aina lopuni\u00e4n auto, unelma, jotain mik\u00e4 on kaikki mit\u00e4 on autolta toivonut. Kunnes karu totuus v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 valinnasta olikin j\u00e4lleen hetken todellisuutta. Voiko peri\u00e4 v\u00e4\u00e4rien valintojen tekemisen, olen perinyt varmaankin sen. En sinisi\u00e4 silmi\u00e4, mustia hiuksia, hauskaa luonnetta, supliikkia ja sosiaalisesti onnistunutta luonnetta. V\u00e4\u00e4r\u00e4t valinnat, hetken lapsi, sitku el\u00e4m\u00e4 taisi tulla t\u00e4h\u00e4n mun pakettiin. Miksi en siis muuta kompassin suuntaa ja m\u00e4\u00e4rittele itse\u00e4ni uudelleen. Koska olen itselleni tuttu ja turvallinen versio jo. Ik\u00e4\u00e4 mittarissa riitt\u00e4v\u00e4sti, voin siis siirty\u00e4 ajatuksissani sitku oon el\u00e4kkeell\u00e4. Nyt olen t\u00f6iss\u00e4, vuosi sitten t\u00e4ysin mahdoton ajatus. Olenko kiitollinen, kyll\u00e4, mutta samalla huomaan olevani odottamassa jotakin. En edes tied\u00e4 mit\u00e4. Lottovoittoa, en usko. El\u00e4m\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 rakkautta, siihenk\u00e4\u00e4n en usko. Sitku t\u00e4m\u00e4 talvi, sitku joulu, sitku lapset, sitku se t\u00e4m\u00e4 tuo ne… En siis osaa muuttaa sitkumutkuel\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja lakata odottamasta. Voin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n minun el\u00e4m\u00e4kseni. Voimavarakseni, jaksan viel\u00e4kin uskoa ihmisen vilpitt\u00f6myyteen, uskoa rakkauteen, tuhkimon tanssiaisiin. Uskoa ett\u00e4 huominen tulee, uskoa ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa. Prinssi valkealla ratsulla ei ehk\u00e4 karauta l\u00e4pi vaarojen pelastamaan mua, mutta vois se tulla toimivalla autolla ja kantaa kortensa kekoon. Eik\u00e4 vie mua kierrokselle el\u00e4m\u00e4n huvipuistoon joka on t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4myksi\u00e4, kokemuksia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihan joku karuselli riitt\u00e4\u00e4, siis karuselli, ei karu selli. Toisaalta, riitt\u00e4\u00e4 ihan kun hetken veden pinta olisi peilityyni, rauhallinen jotta jaksaa n\u00e4ill\u00e4 elon aallokoilla souttaa. Miten kaipaankaan Mellil\u00e4j\u00e4rven tyvent\u00e4 aamua, viile\u00e4\u00e4 vett\u00e4, rauhassa astelua kylm\u00e4n veden syliin. Keskittyen vain hengitt\u00e4miseen, sopeutumiseen. Ymp\u00e4rill\u00e4 vain syv\u00e4 hiljaisuus ja rauha. Hiljaistahan minulla p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti on kun en kuule kunnolla, olen jo tottunut. Tinnitus kyll\u00e4 hoitaa soittopuolen. Mutta paljon mit\u00e4 en kuule. Rauhan ja hiljaisuuden kuulen. Veteen menness\u00e4 en ajattelut ett\u00e4 sitku nousen tai odottanut kenenk\u00e4\u00e4n tulevan jakamaan aamun rauhaa. Oli vain se hetki. Opin paljon silt\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4. Nyt siis odotan kev\u00e4tt\u00e4 ja sit\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen j\u00e4rvelle. Avanto ei ole mun juttu, siell\u00e4 liian monta muuta samaan aikaan. Odotan siis j\u00e4lleen ja kuitenkin. Mutta, rauhallisin mielin kev\u00e4tt\u00e4. J\u00e4iden l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Sitku j\u00e4\u00e4t l\u00e4htev\u00e4t ja p\u00e4\u00e4sen veteen. Voinkin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sitku el\u00e4m\u00e4ni ja odottamiseni voimavaraksi. On hyv\u00e4 odottaa, j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan. Hyv\u00e4 muistella, muistella kuinka el\u00e4m\u00e4 kantoi l\u00e4pi viime vuoden. Ei j\u00e4tt\u00e4nyt kesken matkan. Hyv\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 on sittenkin olla hetken lapsi koska kahta ei voi el\u00e4\u00e4. Eilist\u00e4 ja huomista. On vain t\u00e4m\u00e4 hetki ja p\u00e4iv\u00e4n matkan kerrallaan. Sitku tai jos. Jos sana voisi pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ajatuksen tulevaisuus ja toivo. Jos sanon jos, se ei tarkoita sit\u00e4 ettei se voisi tapahtua. Jos Jumala suo ja elet\u00e4\u00e4n ei ole negatiivinen. Jos ensi kev\u00e4t koittaa kohdalleni on t\u00e4ynn\u00e4 toivoa. Kev\u00e4t, valo voittaa hiljalleen pimeyden. Musta maa alkaa nostamaan versojaan. Lehdet ojentavat oksiaan kohti valoa, aurinkoa. Linnut avaavat \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4n sirkutukseen. Kaikki tuntuu alkavan j\u00e4lleen uudelleen ja se mik\u00e4 on ollut, on menneen talven lunta. Eli sovittelen sujuvasti sitkut ja jossit. Sitku ei olekaan paha sana. Mit\u00e4 sitten jos ei olisi sitku el\u00e4m\u00e4\u00e4, olisinko ehk\u00e4 mutku tai jotain. Kun kaikki ajallinen mahdollisuus on viety ja aikaa ei ole sitku el\u00e4m\u00e4\u00e4n voi siit\u00e4 luopua. Siihen asti armahdan itseni el\u00e4m\u00e4\u00e4n sitkuel\u00e4m\u00e4\u00e4. Jos vaikka jotakin kivaa tapahtuu sitku sen aika on.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-317","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/317","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=317"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":321,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions\/321"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=317"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=317"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=317"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}