{"id":233,"date":"2025-07-08T12:00:00","date_gmt":"2025-07-08T09:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/?p=233"},"modified":"2025-09-07T11:55:27","modified_gmt":"2025-09-07T08:55:27","slug":"juokse-villi-lapsi-juokse-kauemmaksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/?p=233","title":{"rendered":"Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi"},"content":{"rendered":"\n<p>Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi. Juoksinhan min\u00e4. Jalkoja oli ainakin seitsem\u00e4n paria alla kun menn\u00e4 viipotin. Paikasta toiseen ja kolmanteen. On ollut aina kiire, kiire jonnekin. Pienest\u00e4 pit\u00e4en olen juossut, on ollut kiire. Vai olinko vain Vilkas ja ahne el\u00e4m\u00e4lle. Utelias ja kiinnostunut paljosta. Viisas, en kovinkaan usein kai ole ollut. Tai olen, kaukaa Viisas, siihen miten olisi pit\u00e4nyt juoksuun varustautua. Unelias, olen tullut vanhemmiten uniseksi, voi miten mua voikin v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 usein, mutta paljon. Nuhanen\u00e4 kait allergia aikaan ja talven kausiflunssat ei mua kierr\u00e4 kaukaa. J\u00f6r\u00f6, toinen nimeni, vaikka tahtoisin olla ujo. Ujoa ei minusta ole tullut, ihmisarka ja ep\u00e4ilev\u00e4inen kyll\u00e4. Ujo ei kuitenkaan. <\/p>\n\n\n\n<!--more-->\n\n\n\n<p>J\u00e4ink\u00f6 Lumikiksi sadun alkusivuille. Vai lasiarkkuun, koska ei se prinssi tullutkaan. Ei vaikkei luvannutkaan. Sit\u00e4 vain odotti ett\u00e4 joku tulisi ja pys\u00e4ytt\u00e4isi. Teksi taikojaan ja muuttuisin tuhkimoksi kurpitsassa. Niin kauaa en olisi malttanut odottaa ett\u00e4 vaunuiksi olisi kurpitsa muuttunut. Vai olisinko. Onko se kuitenkin joku joka on asettanut malttamattomuuden (sanahirvi\u00f6) viitan mun ylle. Mink\u00e4lainen Belle olisinkaan ollut jos olisi tilaisuus tullut. Lempisatuni, Kaunotar ja Hirvi\u00f6. Automaattisesti ajattelen olevani hirvi\u00f6n\u00e4 onnistuneempi. Karun ulkomuodon sis\u00e4ll\u00e4 sykkii v\u00e4\u00e4rin ymm\u00e4rretty syd\u00e4n, niin paljon  v\u00e4\u00e4ri\u00e4 valintoja tehnyt mieli. Aaarrghhhh, voisin huutaa tornin yksin\u00e4isyydess\u00e4 katkeruuttani. Dramaattisesti n\u00e4en viimeisen ter\u00e4lehden putoavan el\u00e4m\u00e4n tiimalasissa. Rymin\u00e4ll\u00e4 kaatuisin ja j\u00e4lleen sadun taikaa, her\u00e4isin kun joku minua aidosti rakastaisi. Mitenk\u00e4 ne sadut p\u00e4\u00e4ttyykin niin onnellisesti aina. Happy End ja kyynelkanvat auki. <\/p>\n\n\n\n<p>Taannoin sain olla katsomassa Disney on Ice. Sain joululahjaksi tytt\u00e4relt\u00e4ni, h\u00e4n tuli mukaan, tiesi etten yksi kykene. Tapahtumasta on muutama vuosi jo. Miten nautin, nautin joka hetkest\u00e4 kun unelmani sadut alkoivat el\u00e4\u00e4. Luistelu on ollut joskus iso intohimo. Rakastin luistella-kin. Kuvittelin olevani suuri ballerina j\u00e4\u00e4ll\u00e4. Luistimet kevyesti lipuivat kimmelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 pinnalla, totuus tarua ihmeellisemp\u00e4\u00e4. Tokko edes kolattu lunta ja j\u00e4\u00e4 rosoinen, mutta muistot- oi muistot&#8230;. Pime\u00e4ss\u00e4 jossa kukaan ei minua n\u00e4e. Lauloin n\u00e4lk\u00e4maan laulua ja sellaista vanhaa hevoslaulua. Jo vanha nyt on, t\u00e4\u00e4 ratsuni mun. Se kanssani mun jakoi onnen, taistelun. Se ruohikot tuntee ja kaivot mist\u00e4 juo. Preerian halki mun aina tuo&#8230;. Jotakin tuonnep\u00e4in se meni. Lauloin ja luistelin. Ylipitk\u00e4 kaulahuivi siivitti menoani. V\u00e4rej\u00e4 oli paljon. Punaisen hehkuvaa, oranssin tulta, keltaista polttava. Tuo huivi oli minulle rakas. En haaveillut sadun prinssist\u00e4 joka tulee ja luistelee kanassani taivaisiin. En siit\u00e4 joka heitt\u00e4\u00e4  ilmaan ja unohtaa ottaa kiinni. Niit\u00e4 kuitenkin on el\u00e4m\u00e4\u00e4n mahtunut, surullisen monta. Haaveilin kuinka yksin hypp\u00e4\u00e4n ilmaan, kirpe\u00e4 pakkanen nostaa minua ja antaa voimaa. Teen piruetin ja vaa an. Kumarran ja kiit\u00e4n. Kunpa saisi itsens\u00e4 takasin tuohon aikaan. Kylm\u00e4 kipristi ja n\u00e4lk\u00e4 kurnusi. \u00c4\u00e4ni\u00e4 oli siis olemassa muutakin kuin lauluni. Olin onnellinen, kunnes oli palattava kotiin.<\/p>\n\n\n\n<p> Sukelsin kes\u00e4ll\u00e4, halusin upottaa aina p\u00e4\u00e4ni veden pinnan alle. En hukkuakseni, vaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni helmen. Mutaisen joen pohjassa korkeintaan n\u00e4kinkeng\u00e4t loisti olemassa olollaan. Nappasin mukaani ja puhdistin aarteen. Kauniit v\u00e4rit tanssivat sen helmi\u00e4isess\u00e4 pinnassa. Uudestaan veteen. Jokus kun p\u00e4\u00e4si puhtaan veden \u00e4\u00e4relle, olisin vain uinut, sukeltanut ja uinut. Mink\u00e4 maisterin maailma minussa menettik\u00e4\u00e4n. Miksi ihmeess\u00e4 haluan sukeltaa. No, sukeltaminen on jo j\u00e4\u00e4nyt, mutta p\u00e4\u00e4 veden pinnan alla on hyv\u00e4 olla. Miksik\u00f6h\u00e4n en koskaan ole keksinyt harrastaa laitesukellusta. Siksi varmaankin ett\u00e4 olen kuitenkin viihtynyt aina rantavedess\u00e4. Uinut rannan suuntaisesti. En ole tuntenut halua l\u00e4hte\u00e4 syvempiin vesiin. En ole luottanut omaan kykyyni nousta pintaan ja pelastajaa ei vaan ole n\u00e4kynyt ikin\u00e4. Ajattelinko niin, ajattelin varmaan jo silloinkin. Ei minua kukaan pelastaisi. Menin kuitenkin koska vesi, vesi rauhoitti levottoman juoksun. Arielin taika ei koskaan saanut minua kiinni. En olisi uskaltanut uida syviin vesiin ja ja antaa unelmille siiipi\u00e4. <\/p>\n\n\n\n<p>Merenneidot oli vieh\u00e4tt\u00e4vi\u00e4, kunnes katsoin elokuvan jossa ne houkutteli merimiehi\u00e4 kuolemaan. Ei, se ei siis ollut toiveammatti. Olin jossain lastenn\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 aikanani Vilkas. Vilkas vain oli vilkas. Ei puhunut, ei osannut puhua. Olikohan rooli siksi minulle kun ei puhunut. Olin kerrankin hiljaa. Olen aina tyk\u00e4nnyt n\u00e4yttelemisest\u00e4. Menn\u00e4 johonkin rooliin, roolin taas. Esitt\u00e4\u00e4 muuta kuin olen. Sit\u00e4h\u00e4n koko el\u00e4m\u00e4 on ollut, esitt\u00e4\u00e4 muuta kuin olen. Vai onko. Onko sittenkin niin ett\u00e4 kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 olen ollut on minussa v\u00e4h\u00e4n. Jokin hetki vain nostanut p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n johonkin rooliin. Toiveammattiin.<\/p>\n\n\n\n<p> Miss\u00e4 on satu jossa el\u00e4\u00e4 onnellisena maatilan, pienen maatilan em\u00e4nt\u00e4n\u00e4. Tenavia ja peltot\u00f6it\u00e4. Navetta ja askareet. En ajattele harhoissa ett\u00e4 se olisi vain unelmaa. Rakastan peltoja-kin. Peltoja kaikissa olomuodoissa. Mustaa ja kuraista. Viljavaa ja vaaleaa. Pellossa on jotakin enemm\u00e4n rauhoittavaa kuin vedess\u00e4. Peltoon ei voi hukkua. pellolla voi haaveilla ja tuntea tuulen pyyhkiv\u00e4n huolet pois. En mik\u00e4\u00e4n elovena tytt\u00f6 haluaisi olla. Kuraiset saappaat ennemmin ja liina p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Rakastan satuja, mielikuvitusta. Siivet haaveille ja h\u00f6lm\u00f6ille unelmille. Kovinkaan usein mun saduissa ei ole loppua ett\u00e4 prinssi pelastaa. Ei siksi ett\u00e4 suudelmat olisi \u00e4ll\u00f6\u00e4 tai jotain ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Sammakoita enemm\u00e4n py\u00f6rinyt piireiss\u00e4 kyll\u00e4, enk\u00e4 todellakaan pussaile sammakoita, se olisi \u00e4ll\u00f6\u00e4.  En haluaisi olla linnanneito. Tahtoisin olla Peter Pan ja lent\u00e4\u00e4 mik\u00e4mik\u00e4 maahan. Kadonneiden lapsien saarelle ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Helin\u00e4keijun taikap\u00f6lyineen t\u00e4m\u00e4n maailman ihmisille. Jokaisessa meiss\u00e4 asuu se pieni lapsi. Kunpa se l\u00f6ytyisi, koska t\u00e4m\u00e4 matka on el\u00e4m\u00e4n mittainen, yhden el\u00e4m\u00e4n mittainen, vauvasta vaariin tai lyhyempi. Kunpa olisikin Helin\u00e4keijun p\u00f6ly\u00e4, taikaa t\u00e4m\u00e4n maailman lapsille edes. Taikaa satuihin ja toivoon. Keijup\u00f6ly\u00e4 aikuisille jotka ovat unohtaneet kertoa satuja lapsille, satuja jotka osaa erottaa isompana todellisuudesta. Satujen maailma on olemassa vain jos sit\u00e4 ruokitaan, satu  ei ket\u00e4\u00e4n satuta. Satu voi voi ved\u00e4 lapsen jonnekin jota ei olemassa mutta jonka voi kuvitella olemassa. Voisi varjeltua ainaisesta haavemaan etsinn\u00e4st\u00e4 el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p> Voihan seitsem\u00e4n k\u00e4\u00e4pi\u00f6t\u00e4 jotka laulaa&#8230;ain laulain ty\u00f6t\u00e4s tee&#8230; Lumikki odottaa ruokapata valmiina. Ensin pesulle ja sitten sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Kiitos ja levolle. Hattu pois p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja kumarrus. Iloisesti Lumikki niiaa ja kiitt\u00e4\u00e4 kiitoksesta, tiskialtaan \u00e4\u00e4rell\u00e4 laulaa hyr\u00e4illen tyytyv\u00e4isen\u00e4 siihen mit\u00e4 on. El\u00e4m\u00e4n peruskauraa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi. Juoksinhan min\u00e4. Jalkoja oli ainakin seitsem\u00e4n paria alla kun menn\u00e4 viipotin. Paikasta toiseen ja kolmanteen. On ollut aina kiire, kiire jonnekin. Pienest\u00e4 pit\u00e4en olen juossut, on ollut kiire. Vai olinko vain Vilkas ja ahne el\u00e4m\u00e4lle. Utelias ja kiinnostunut paljosta. Viisas, en kovinkaan usein kai ole ollut. Tai olen, kaukaa Viisas, siihen miten olisi pit\u00e4nyt juoksuun varustautua. Unelias, olen tullut vanhemmiten uniseksi, voi miten mua voikin v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 usein, mutta paljon. Nuhanen\u00e4 kait allergia aikaan ja talven kausiflunssat ei mua kierr\u00e4 kaukaa. J\u00f6r\u00f6, toinen nimeni, vaikka tahtoisin olla ujo. Ujoa ei minusta ole tullut, ihmisarka ja ep\u00e4ilev\u00e4inen kyll\u00e4. Ujo ei kuitenkaan.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-233","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/233","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=233"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/233\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":286,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/233\/revisions\/286"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=233"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=233"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=233"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}