Miss\u00e4 on minun kirkasvetinen lampeni. Tyyni ja rauhallinen. Ei syv\u00e4, riitt\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 voisin v\u00e4h\u00e4n turvallisesti uida. Linnunmaitoa, l\u00e4mmint\u00e4 ja lempe\u00e4\u00e4. Kuitenkin virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 saisi olla, ripaus, vain ripaus yll\u00e4tyst\u00e4. Pohjan melkein voisi n\u00e4hd\u00e4 ettei kukaan vie mukanaan. Taivas yll\u00e4 olisi sininen, korkealla, avara tila hengitt\u00e4\u00e4. Olisi hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Myrsky jos uhkaisi, tulisi varoitus ensin, pilvet tumman harmaat hiljaa lipuisi ja varottaisi. Tuvan l\u00e4mp\u00f6\u00f6n ehtii kipaista. Ei olisi mik\u00e4\u00e4n olkimaja joka tuulen tullessa lent\u00e4isi taivaan tuuliin. Ei suuren suuri ettei itse\u00e4\u00e4n etsi\u00e4 tarvisi. Vankka ja varma. Luotettava. Siin\u00e4 takkatulen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 voisi vain kuunnella ja katsella, ihailla ohimenev\u00e4\u00e4 myrsky\u00e4. Kaikki olisi helppoa ja selke\u00e4\u00e4. Mietint\u00e4myssy\u00e4 en omistaisi.<\/p>\n\n\n\n
Kyll\u00e4 min\u00e4 sen myrskyn katselin ja tuntisin viileyden. Jopa sen tuhon voiman, mutta pit\u00e4\u00e4k\u00f6 aina olla siin\u00e4 myrskynsilm\u00e4ss\u00e4 olkimajassa. Ihana lampi olisikin muuttunut pauhaavaksi koskeksi ja kaarnan palana menisi virran mukana tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 miss\u00e4 alajuoksun kohta on. Odottaisin vain mihin murskaannun tai ajaudun.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
En kaipaa viikkarin kannelle katselemaan ohi lipuvia saaria. Joku siell\u00e4 huiviaan heiluttaa ja olen innoissani siit\u00e4, ett\u00e4 joku minut huomaa, muutaman kymmenen muun joukosta. Onhan se niin ett\u00e4 juuri minulle vilkuttaa, haluaa toivottaa hyv\u00e4\u00e4 matkaa. Haluaa ilahduttaa juuri minua. Innoissani saamasta huomiosta jostain ohi lipuvalta saarelta heilutan ja heilutan. Jokin leijailee ohi silmiss\u00e4ni, onko se nen\u00e4liina, joltain jotakin pient\u00e4 ja huomaamatonta l\u00e4htenyt pois.<\/p>\n\n\n\n
Kiinnit\u00e4n kaiken huomioni siihen, jotakin pient\u00e4… huomattava se on. Jos se on kuitenkin jotakin jonka haluaa takaisin tai onko jokin jolla ei muulle merkityst\u00e4, mutta voisin viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Unohdan vilkuttajan ja kaikki huomio latautuu ohikiit\u00e4v\u00e4n, voihan se olla k\u00e4ytetty nen\u00e4liinakin, lautasliina johon on pyyhitty suupielet. Mit\u00e4 vain el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempaa. Kurotan, kurotan viel\u00e4 hiukan. jos saisin edes pienen osan jostain onnesta, jostain jonka joku on sy\u00f6nyt, mit\u00e4 vain. Viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ja nousen kaiteelle jotta yll\u00e4n. En kuule jos joku l\u00e4hell\u00e4ni koettaa varoittaa, huudot muuttuvat hiljaisiksi kuiskauksiksi. Tuulen jatkuva humina korvissa taivutan viel\u00e4. ilmalennon aikanakin yrit\u00e4n vain kiinni siit\u00e4 mik\u00e4 on jo mennyt.<\/p>\n\n\n\n
Putoan johonkin syvyyteen. En osaa sukeltaa. Keuhkot tuntuvat halkeavan, silm\u00e4t sumenevat. Suolainen merivesik\u00f6 se siin\u00e4 vai kyyneleet. En taaskaan, vaikka yritin. Yritin ohi kaiken j\u00e4rkev\u00e4n. pelastustoimet k\u00e4yntiin, yl\u00f6s pinnalle ja helpotuksen huokauksia ymp\u00e4rilt\u00e4. Hengitt\u00e4\u00e4, ei vaurioita, ei sis\u00e4ist\u00e4 verenvuotoa, ei tarvetta elvytt\u00e4\u00e4. Ei mit\u00e4\u00e4n. Kaikki minussa huutaa vastaan, ettek\u00f6 n\u00e4e, tulin mahapl\u00e4tsin, mahalleni.<\/p>\n\n\n\n
Minua sattuu, syd\u00e4n, mieli ja kaikki minussa hajoaa h\u00e4pe\u00e4st\u00e4. En edes nen\u00e4liinaa tuulessa saa kiinni. Mahalleni putosin. Se sattui, jatkuva ep\u00e4onnistuminen sattui. Siihen rannalle j\u00e4\u00e4n. Heilutan itse ohimeneville. Jos oisin tyytynyt heiluttamaan enk\u00e4 olisi tavoitellut tuulen mukana kulkevaa; syv\u00e4nmeren sukellus olisi j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4liin. Voisin istua ja nauttia ohimenev\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nyt istun mahapl\u00e4stin j\u00e4lkeen sisin rikkin\u00e4isen\u00e4. Syljen jotain meriheini\u00e4 mitk\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt suuhuni kiinni apua huutaessa. En edes tied\u00e4 halusinko pelastusta, en tied\u00e4 halusinko j\u00e4lleen h\u00e4pe\u00e4\u00e4. Ei minulla ollut taitoa, ei v\u00e4lineit\u00e4 syv\u00e4nmeren sukellukseen. Enk\u00e4 edes pit\u00e4isi siit\u00e4. Liian paljon vett\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 vain pelottaisi. Meren syvyys ja armottomuus. Kerrankin koen olevani pieni. Peloissani olen aina, pieni en kait milloinkaan. Suureksi syntynyt, vain ulkoisilta mitoiltani.<\/p>\n\n\n\n
Pikkuinen vene olisi minulle oivampi kulkuv\u00e4line, joen uomaa lipuisin. Mit\u00e4\u00e4n haittaa vaikka sameaa olisi vesi, makoilisin veneen pohjalla poutapilvi\u00e4 katsellen.<\/p>\n\n\n\n
Ai miten onkaan kivan leppe\u00e4 ilma. Poutapilvi\u00e4, onhan siell\u00e4 jokin tummempikin, mutta eih\u00e4n taas voi nousta myrsky\u00e4. Ei taas. Pilvet on niin mukavan muotoisia, tuossa on kuin koira, tuo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 linnulta, tuo linnalta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n. Olisinpa tuolla pilvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Lipusin jokimaiseman ohi.<\/p>\n\n\n\n
Tuo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 simpukalta, ihan selke\u00e4 simpukka. Hetken rauha meni, innostun. Simpukka ja simpukan sis\u00e4ll\u00e4 helmi. Niinh\u00e4n se on. Nyt sen keksin. Nyt tied\u00e4n. Miksi en ennen. T\u00e4m\u00e4 se on. Nyt nyt nyt huutaa kaikki minussa. Voi miten neroa. Innoissani nousen istumaan paatin reunalle, luottaen itseeni ja omiin kykyihin. Eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 vene kaadu, t\u00e4m\u00e4 pysyy.<\/p>\n\n\n\n
Olen yksin. Kukaan ei t\u00e4t\u00e4 horjuta ja heiluta. Olen yksin. T\u00e4m\u00e4n t\u00e4ytyy olla turvallista. Aina kuunnellut muiden neuvoja, luulin niin, mutta nyt, viisaasti yksin. t\u00e4m\u00e4 homma toimii varmasti. Innoissani korjaan asentoa veneen laidalla ja katselin rantaheini\u00e4. Onpas nekin kauniita, ihan kuin joku kukkakin olisi jossain joukossa. Varmasti n\u00e4in sen.<\/p>\n\n\n\n
Hetkeksi unohdan jokisimpukan, sen sis\u00e4ll\u00e4 olevan helmen. J\u00e4\u00e4n tavoittamaan katseellani sit\u00e4 kukkaa. Oliko se keltainen, violetti. Mink\u00e4 merkkinen. Korjaan j\u00e4lleen asentoa ja juurikin niin. Sel\u00e4lleni veteen. Vene joka takuuvarmasti ei kaadu, kaatui. Sameaa vett\u00e4 joka puolella. Ruskeaa.<\/p>\n\n\n\n
En ehdi miettim\u00e4\u00e4n onko mutaista vai vain jokivedelle ominainen v\u00e4ri. Mietin vain mik\u00e4 vet\u00e4\u00e4 pohjaan. V\u00e4\u00e4r\u00e4n kokoiset saappaat. En ole edes katsonut onko minulla oikean kokoiset saappaat. Kunhan on jotakin jalassa. Liian suuret n\u00e4m\u00e4 on. Ei t\u00e4\u00e4lt\u00e4 simpukoita l\u00f6ydy. Puhumattakaan helmist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ep\u00e4toivoinen yritys potkia saappaat pois jotka on liian suuret. Pois ennen kuin ne upottaa ja vie mukanaan johonkin josta ei ehk\u00e4 olekaan paluuta. Olin niin yksin turvallisesti ja nyt kukaan ei huomaa ett\u00e4 vene kaatui. V\u00e4synyt potkiminen tuottaa tulosta. Valo viel\u00e4 pilkist\u00e4\u00e4. Valo joka on pilvien raosta tehnyt pienen heijasteen veden pintaan. Heijasteen jota seuraan ja nousen viel\u00e4 pintaan.<\/p>\n\n\n\n
Saappaani uppoavat, siin\u00e4 meni. Siin\u00e4 meni ne saappaat jotka itse olin ottanut. Ei ne minulle sopinut, olisi hukuttanut. Olen mutainen, m\u00e4rk\u00e4 ja likainen. Vailla saappaita, simpukkaa ja helme\u00e4. Kapuan liejuista reunaa pitkin rantaan. Istun ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. Puhdistaako ne liejun.<\/p>\n\n\n\n
Tuleepa ne kyyneleet lujaa. Peitt\u00e4\u00e4 kasvot, valuu rinnuksille. Ei n\u00e4m\u00e4 olekaan omia kyyneleit\u00e4 en\u00e4\u00e4, taivas on revennyt ja itkee. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 myrsky yll\u00e4tt\u00e4en tuli. Mietin tovin ja muistan harmaat pilvet taivaalla, kyll\u00e4h\u00e4n ne varoitti ett\u00e4 kohta tuulee. Olin vain niin innoissani veneest\u00e4 joka ei kaadu, isoista saappaista ja simpukan helmest\u00e4. En kuunnellut merkkej\u00e4, en seurannut muuta kuin omaa lujaa luottamusta siihen sanaan ett\u00e4 nyt, nyt on se juttu.<\/p>\n\n\n\n
Siin\u00e4 liejuisena, j\u00e4lleen pelastuneena, mietin miksi annan huomioni menn\u00e4 johonkin joka p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti koettaa hukuttaa minut. Ymp\u00e4rill\u00e4 olevat pienet sirkat, k\u00e4rp\u00e4set, perhoset, hein\u00e4t, korret ja kaislat, tuulen hell\u00e4 hymin\u00e4 rankkasateen keskell\u00e4 kokoaa orkesterinsa valmiina soittoon.<\/p>\n\n\n\n
Ei sielt\u00e4 ehk\u00e4 tule Bachin Airia, jos ei ihan Ismo Alankon Taiteilijael\u00e4m\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n… Soittavat Myrskyluodon Maijaa, kuulen sen ja toivo nousee.<\/p>\n\n\n\n
Huomaan sateen puhdistaneen mudan pois<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Miss\u00e4 on minun kirkasvetinen lampeni. Tyyni ja rauhallinen. Ei syv\u00e4, riitt\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 voisin v\u00e4h\u00e4n turvallisesti uida. Linnunmaitoa, l\u00e4mmint\u00e4 ja lempe\u00e4\u00e4. Kuitenkin virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 saisi olla, ripaus, vain ripaus yll\u00e4tyst\u00e4. Pohjan melkein voisi n\u00e4hd\u00e4 ettei kukaan vie mukanaan. Taivas yll\u00e4 olisi sininen, korkealla, avara tila hengitt\u00e4\u00e4. Olisi hyv\u00e4. Myrsky jos uhkaisi, tulisi varoitus ensin, pilvet tumman harmaat hiljaa lipuisi ja varottaisi. Tuvan l\u00e4mp\u00f6\u00f6n ehtii kipaista. Ei olisi mik\u00e4\u00e4n olkimaja joka tuulen tullessa lent\u00e4isi taivaan tuuliin. Ei suuren suuri ettei itse\u00e4\u00e4n etsi\u00e4 tarvisi. Vankka ja varma. Luotettava. Siin\u00e4 takkatulen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 voisi vain kuunnella ja katsella, ihailla ohimenev\u00e4\u00e4 myrsky\u00e4. Kaikki olisi helppoa ja selke\u00e4\u00e4. Mietint\u00e4myssy\u00e4 en omistaisi. Kyll\u00e4 min\u00e4 sen myrskyn katselin ja tuntisin viileyden. Jopa sen tuhon voiman, mutta pit\u00e4\u00e4k\u00f6 aina olla siin\u00e4 myrskynsilm\u00e4ss\u00e4 olkimajassa. Ihana lampi olisikin muuttunut pauhaavaksi koskeksi ja kaarnan palana menisi virran mukana tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 miss\u00e4 alajuoksun kohta on. Odottaisin vain mihin murskaannun tai ajaudun.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-22","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/22","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=22"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/22\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":131,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/22\/revisions\/131"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=22"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=22"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=22"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}