El\u00e4 tai kuole kahdesti, kolmasti…. Kas, siin\u00e4p\u00e4 vasta pulma. “Mit\u00e4 vaan kunhan ei puolikuollutta el\u00e4m\u00e4\u00e4”, tuumasi jo Minna Canth. Siit\u00e4 huolimatta j\u00e4t\u00e4n el\u00e4m\u00e4tt\u00e4, el\u00e4n puolikuollutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pelko el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vai kuolemasta on suurempi. Kuinka monta kertaa sit\u00e4 onkaan el\u00e4nyt niin ett\u00e4 on j\u00e4tt\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Kumpaa pelk\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n, kuolemaa vai el\u00e4m\u00e4\u00e4. Tunnistan ja tunnustan pelk\u00e4\u00e4v\u00e4ni el\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. El\u00e4m\u00e4\u00e4 joka olisi edess\u00e4, uskallus el\u00e4\u00e4 sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 mik\u00e4 on tarjolla, se minulta puuttuu. Eli seh\u00e4n on silloin kaiken puutos. Eih\u00e4n se ole se el\u00e4m\u00e4 mink\u00e4 itse olisin valinnut. Mitenk\u00e4 toisenmoinen k\u00e4sikirjoitus olisi ollut jos olisin itse kirjoittanut. Kuinka valheellinen ja v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen juoni siin\u00e4 saattaisi ja olisikin. En min\u00e4 suuri viittasankari halua olla, en h\u00e4n joka pelastaa koko maailman. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikkien tunnistama \u00f6kyjulkkis tai julkkis vaan.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n aidattu el\u00e4m\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 laittaa v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaiset lasit my\u00f6s sille mit\u00e4 haluaisin el\u00e4m\u00e4lt\u00e4. Mieless\u00e4ni on visiot sek\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t toisin. Tienviitat veisi aivan eri suuntiin kuin minne kulku k\u00e4vi. Maisemoinnit juuri niihin mihin ei ylt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4se. Luon perspektiivi\u00e4 menneeseen jatkuvasti, muka unelma el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Oliko sit\u00e4 niiss\u00e4 hetkiss\u00e4 onnellinen, nauttiko t\u00e4ysin rinnoin, joka hetken ainutlaatuisuudesta. Aika kultaa muistoja, mit\u00e4 jos silloin t\u00e4ll\u00f6in tolloin olisi valinnut toisin. Mennytt\u00e4 on helpompi muuttaa mielikuvissaan mukavaksi el\u00e4m\u00e4ksi. Tai n\u00e4hd\u00e4 juuri ne hetket jolloin oli olevinaan ainakin onnellinen. Oliko, oliko sit\u00e4 oikeasti. Onko sill\u00e4 merkityst\u00e4. Ei el\u00e4m\u00e4n perusjuttu kai ole se kuinka olemme koko ajan ja alati onnellisia. Miten saada onnellinen el\u00e4m\u00e4- avaimet heti k\u00e4teen -systeemill\u00e4. Enk\u00e4 usko ihan kokonaisvaltaisesti ajatukseen ettei koskaan ole my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 saada onnellinen lapsuus. Enemm\u00e4n uskon ett\u00e4 voimme hyv\u00e4ksy\u00e4 ja el\u00e4\u00e4 sen lapsuuden kanssa. Meit\u00e4 on kuitenkin moneksi ja saamme luoda omat mielipiteemme. Pakkoko on olla onnellisia joka halvatun hengenvedosta.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 onnellisuus on, kai se on sit\u00e4 ettei potuta ihan joka hetki. P\u00e4iv\u00e4t lipuvat, vuodet kuluvat, viikot katoavat, tunnit etenee, sekunnit juoksee…. aikaa ei vain saa pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, tahtoi sit\u00e4 vaikka kuinka kovasti. Aikaa vastaan taistelu on v\u00e4h\u00e4n kuin tuulimylly\u00e4. Se vaan menee. Joskus myrsky\u00e4\u00e4 ja vauhti on hurja. Joskus tyvent\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu. Kuitenkin voin nyt vain katsoa t\u00e4h\u00e4n hetkeen, en edes huomiseen. Ei mulle huomista ole luvattu. Ei kellekk\u00e4\u00e4n, toki jokainen ajattelee sen oman uskonsa ja katsomuksen kautta. Mutta, mulle ei ole luvattu. Nyt on riisuttu el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kaikki se mik\u00e4 olisi unelma el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00f6iss\u00e4, ylit\u00f6iss\u00e4, joskus vapaalla, kirkossa tai tansseissa. Maalaisin, tekisin k\u00e4sit\u00f6it\u00e4, niin ja lenkkeilisin, uisin, juoksisinkin varmaan (en todellakaan juosta voisi en\u00e4\u00e4 muuta kuin unelmissa). Laulaisin, hoitaisin lastenlapsia, tapaisin yst\u00e4vi\u00e4, tuttavia. Paljon ja kaikkea. Todellisuus, k\u00e4visin t\u00f6iss\u00e4 ja ylit\u00f6iss\u00e4. Muuta ei sitten jaksaisikaan vanha nainen. Ei olla edes hunningolla. Mutta mieless\u00e4ni n\u00e4en el\u00e4m\u00e4ni niin ellei t\u00e4m\u00e4 sairaus veisi minulta kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 haluan.<\/p>\n\n\n\n
Miksi sitten pelk\u00e4\u00e4n olla n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja tehd\u00e4 sit\u00e4 mik\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4i. Luovuus, istuminen ja kevyt liikkuminen. Miksi se tuntuukin niin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 vaikka usein ajattelin ett\u00e4 kun olisi aikaa maalata ja kirjoittaa. Nauttia musiikista, \u00e4\u00e4nikirjoista. Luonnon ihmeist\u00e4. Nyt kun siihen on mahdollisuus niin pelk\u00e4\u00e4n. Pelk\u00e4\u00e4n el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 joka nyt on tarjolla. Olen riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ei tarpeellinen, avuton, vaikka mit\u00e4. El\u00e4m\u00e4n tarkoitus ei ole kait olla se onnellinen joka hetki. El\u00e4m\u00e4n tarkoitus saattaakin olla el\u00e4m\u00e4 ihan itse\u00e4 varten. Minua, ilman ett\u00e4 olen itsek\u00e4s ja ajan vain omia oikeuksia. El\u00e4m\u00e4 onkin ehk\u00e4 tarkoitettu siksi ett\u00e4 el\u00e4n, ei vain siksi ett\u00e4 olen tuottava. Jos nyt annettu el\u00e4m\u00e4 onkin tarkoitettu siksi ett\u00e4 n\u00e4en itseni, omat tarpeeni. Enk\u00e4 pakene omia tarpeita ja omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 muiden tarpeisiin ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kuulostaako hankalalta ja monimutkaiselta. Sit\u00e4 se ei kuitenkaan ole. Se onkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helppoa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 juurikin suorittamasta kaikkea el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Onnistuin jopa suorittamaan t\u00e4t\u00e4 sairaslomaani. Kunhan nopeasti ja tehokkaasti sy\u00f6n annetut l\u00e4\u00e4kkeet ja teen kaikkien ohjeiden yli niin olen nopeasti kunnossa. Ei, t\u00e4m\u00e4 ei ole todellakaan mik\u00e4\u00e4n kausiflunssa tai norovirus. Ei toki sy\u00f6p\u00e4 tai vastaavakaan. T\u00e4m\u00e4 on mun crps1 jonka kanssa olen joutunut viett\u00e4m\u00e4\u00e4n 18v. Joskus hieman parempi vointisena. Kunnes, el\u00e4m\u00e4 antoi ja otti. Pieni v\u00e4\u00e4r\u00e4 liike ja t\u00e4ss\u00e4 ollaan. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 josta unelmoin. En siis kivusta ja vaivoista. Vaan siit\u00e4 ett\u00e4 olisi aikaa, aikaa lapsille, lapsenlapsille. Aikaa maalata ja kirjoittaa. Aikaa olla ja keinua. En huomannut ajatella tapaa mill\u00e4 tulen el\u00e4m\u00e4\u00e4n joka olisi mukavaa, joskus jopa onnellista. Mit\u00e4 sitten teen nyt, istun ja pelk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 edes itse koko ajan k\u00e4sit\u00e4 mit\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n. Avuttomuutta, turvattomuutta, hallitsemattomuutta, montaa asiaa, tuntematontakin.<\/p>\n\n\n\n
Ei mennyt vain arkinen aherrus, meni sosiaalinen el\u00e4m\u00e4, meni palkka. Jos olisi kysytty olisinko ollut valmis maksamaan t\u00e4m\u00e4n hinnan ennenkuin p\u00e4\u00e4sisin\/joutuisin t\u00e4h\u00e4n. Tokko olisin ollut halukas luopumaan paljosta saadakseni t\u00e4m\u00e4n. Olisin vain halunnut kaiken. Mahdotonta, sanoi el\u00e4m\u00e4 ja otti sen mink\u00e4 viisaaksi n\u00e4ki. Emme tied\u00e4 tulevaa, ei p\u00e4ivien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kannattaisiko sittenkin alkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ill\u00e4 reunaehdoilla jotka el\u00e4m\u00e4 heitti eteen, se on nyt ja t\u00e4ss\u00e4. Vai istunko viel\u00e4 kauankin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 jota en uskalla el\u00e4\u00e4. Enemm\u00e4n kai kuitenkin pelk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin kuolemaa. En kuolla haluasi, viel\u00e4, haluaisin el\u00e4\u00e4. Jospa olisikin aika katsoa itse\u00e4, omia tarpeita. Ihan vaan pienesti, ei ahneesti. Juurikin tuossa sanoin ett\u00e4 l\u00e4\u00e4kitys ja kaikki tuntuu viev\u00e4n minut et\u00e4\u00e4lle itsest\u00e4ni, ent\u00e4 jos ne tuokin minua l\u00e4hemm\u00e4ksi itse\u00e4ni. En p\u00e4\u00e4se pakoon. Voisin koettaa paeta, mutta olisi l\u00e4hinn\u00e4 surkuhupaisa komedia part 2803, kilpajuoksu puujaloilla lentohiekassa. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 jonka jossain ihmeellisess\u00e4 supermin\u00e4 kuvitelmassa olin luonut on siis mennyt. <\/p>\n\n\n\n
Kuolenko kahdesti, nyt pystyyn kuolleena el\u00e4en vai kerran, kun aika on ja p\u00e4iv\u00e4nmatkat ovat t\u00e4ynn\u00e4. En voi vaikuttaa muihin, enk\u00e4 haluakkaan, en muiden el\u00e4m\u00e4nmatkaan. En ajatuksiin, en luoda toivoa toivottomuuteen turhin lupauksin. En sanoa ett\u00e4 seuraa minua ja l\u00f6yd\u00e4t onnen (rippeit\u00e4 varmaankin), en halua sanoa mit\u00e4\u00e4n ehdotonta totuutta. on vain t\u00e4m\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4 ajatukset. Ajatukset ett\u00e4 onko ovi sittenkin el\u00e4m\u00e4n auki, vaikka n\u00e4in sen lujaa paiskattavan kiinni edess\u00e4ni. En kenenk\u00e4\u00e4n muun el\u00e4m\u00e4\u00e4 haluaisi el\u00e4\u00e4, kullekin p\u00e4iv\u00e4lle ja ihmiselle on varmasti omat murheet. Jos haluan oikeaa asiaa nyt, niin haluan opetella el\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 mik\u00e4 on mulle nyt annettu. En miss\u00e4\u00e4n menneen kultareunaisessa kuvitelma harhassa, enk\u00e4 tulevaisuuden mielikuvituksella v\u00e4rj\u00e4tyss\u00e4 pilvilinnassa. Ihan vain n\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n ajatuksilla – tuntui milt\u00e4 tuntui, n\u00e4ytti milt\u00e4 n\u00e4ytti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
El\u00e4 tai kuole kahdesti, kolmasti…. Kas, siin\u00e4p\u00e4 vasta pulma. “Mit\u00e4 vaan kunhan ei puolikuollutta el\u00e4m\u00e4\u00e4”, tuumasi jo Minna Canth. Siit\u00e4 huolimatta j\u00e4t\u00e4n el\u00e4m\u00e4tt\u00e4, el\u00e4n puolikuollutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pelko el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vai kuolemasta on suurempi. Kuinka monta kertaa sit\u00e4 onkaan el\u00e4nyt niin ett\u00e4 on j\u00e4tt\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Kumpaa pelk\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n, kuolemaa vai el\u00e4m\u00e4\u00e4. Tunnistan ja tunnustan pelk\u00e4\u00e4v\u00e4ni el\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. El\u00e4m\u00e4\u00e4 joka olisi edess\u00e4, uskallus el\u00e4\u00e4 sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 mik\u00e4 on tarjolla, se minulta puuttuu. Eli seh\u00e4n on silloin kaiken puutos. Eih\u00e4n se ole se el\u00e4m\u00e4 mink\u00e4 itse olisin valinnut. Mitenk\u00e4 toisenmoinen k\u00e4sikirjoitus olisi ollut jos olisin itse kirjoittanut. Kuinka valheellinen ja v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen juoni siin\u00e4 saattaisi ja olisikin. En min\u00e4 suuri viittasankari halua olla, en h\u00e4n joka pelastaa koko maailman. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikkien tunnistama \u00f6kyjulkkis tai julkkis vaan. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n aidattu el\u00e4m\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 laittaa v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaiset lasit my\u00f6s sille mit\u00e4 haluaisin el\u00e4m\u00e4lt\u00e4. Mieless\u00e4ni on visiot sek\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t toisin. Tienviitat veisi aivan eri suuntiin kuin minne kulku k\u00e4vi. Maisemoinnit juuri niihin mihin ei ylt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4se. Luon perspektiivi\u00e4 menneeseen jatkuvasti, muka unelma el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Oliko sit\u00e4 niiss\u00e4 hetkiss\u00e4 onnellinen, nauttiko t\u00e4ysin rinnoin, joka hetken ainutlaatuisuudesta. Aika kultaa muistoja, mit\u00e4 jos silloin t\u00e4ll\u00f6in tolloin olisi valinnut toisin. Mennytt\u00e4 on helpompi muuttaa mielikuvissaan mukavaksi el\u00e4m\u00e4ksi. Tai n\u00e4hd\u00e4 juuri ne hetket jolloin oli olevinaan ainakin onnellinen. Oliko, oliko sit\u00e4 oikeasti. Onko sill\u00e4 merkityst\u00e4. Ei el\u00e4m\u00e4n perusjuttu kai ole se kuinka olemme koko ajan ja alati onnellisia. Miten saada onnellinen el\u00e4m\u00e4- avaimet heti k\u00e4teen -systeemill\u00e4. Enk\u00e4 usko ihan kokonaisvaltaisesti ajatukseen ettei koskaan ole my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 saada onnellinen lapsuus. Enemm\u00e4n uskon ett\u00e4 voimme hyv\u00e4ksy\u00e4 ja el\u00e4\u00e4 sen lapsuuden kanssa. Meit\u00e4 on kuitenkin moneksi ja saamme luoda omat mielipiteemme. Pakkoko on olla onnellisia joka halvatun hengenvedosta. Mit\u00e4 onnellisuus on, kai se on sit\u00e4 ettei potuta ihan joka hetki. P\u00e4iv\u00e4t lipuvat, vuodet kuluvat, viikot katoavat, tunnit etenee, sekunnit juoksee…. aikaa ei vain saa pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, tahtoi sit\u00e4 vaikka kuinka kovasti. Aikaa vastaan taistelu on v\u00e4h\u00e4n kuin tuulimylly\u00e4. Se vaan menee. Joskus myrsky\u00e4\u00e4 ja vauhti on hurja. Joskus tyvent\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu. Kuitenkin voin nyt vain katsoa t\u00e4h\u00e4n hetkeen, en edes huomiseen. Ei mulle huomista ole luvattu. Ei kellekk\u00e4\u00e4n, toki jokainen ajattelee sen oman uskonsa ja katsomuksen kautta. Mutta, mulle ei ole luvattu. Nyt on riisuttu el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kaikki se mik\u00e4 olisi unelma el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00f6iss\u00e4, ylit\u00f6iss\u00e4, joskus vapaalla, kirkossa tai tansseissa. Maalaisin, tekisin k\u00e4sit\u00f6it\u00e4, niin ja lenkkeilisin, uisin, juoksisinkin varmaan (en todellakaan juosta voisi en\u00e4\u00e4 muuta kuin unelmissa). Laulaisin, hoitaisin lastenlapsia, tapaisin yst\u00e4vi\u00e4, tuttavia. Paljon ja kaikkea. Todellisuus, k\u00e4visin t\u00f6iss\u00e4 ja ylit\u00f6iss\u00e4. Muuta ei sitten jaksaisikaan vanha nainen. Ei olla edes hunningolla. Mutta mieless\u00e4ni n\u00e4en el\u00e4m\u00e4ni niin ellei t\u00e4m\u00e4 sairaus veisi minulta kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 haluan. Miksi sitten pelk\u00e4\u00e4n olla n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja tehd\u00e4 sit\u00e4 mik\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4i. Luovuus, istuminen ja kevyt liikkuminen. Miksi se tuntuukin niin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 vaikka usein ajattelin ett\u00e4 kun olisi aikaa maalata ja kirjoittaa. Nauttia musiikista, \u00e4\u00e4nikirjoista. Luonnon ihmeist\u00e4. Nyt kun siihen on mahdollisuus niin pelk\u00e4\u00e4n. Pelk\u00e4\u00e4n el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 joka nyt on tarjolla. Olen riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ei tarpeellinen, avuton, vaikka mit\u00e4. El\u00e4m\u00e4n tarkoitus ei ole kait olla se onnellinen joka hetki. El\u00e4m\u00e4n tarkoitus saattaakin olla el\u00e4m\u00e4 ihan itse\u00e4 varten. Minua, ilman ett\u00e4 olen itsek\u00e4s ja ajan vain omia oikeuksia. El\u00e4m\u00e4 onkin ehk\u00e4 tarkoitettu siksi ett\u00e4 el\u00e4n, ei vain siksi ett\u00e4 olen tuottava. Jos nyt annettu el\u00e4m\u00e4 onkin tarkoitettu siksi ett\u00e4 n\u00e4en itseni, omat tarpeeni. Enk\u00e4 pakene omia tarpeita ja omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 muiden tarpeisiin ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kuulostaako hankalalta ja monimutkaiselta. Sit\u00e4 se ei kuitenkaan ole. Se onkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helppoa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 juurikin suorittamasta kaikkea el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Onnistuin jopa suorittamaan t\u00e4t\u00e4 sairaslomaani. Kunhan nopeasti ja tehokkaasti sy\u00f6n annetut l\u00e4\u00e4kkeet ja teen kaikkien ohjeiden yli niin olen nopeasti kunnossa. Ei, t\u00e4m\u00e4 ei ole todellakaan mik\u00e4\u00e4n kausiflunssa tai norovirus. Ei toki sy\u00f6p\u00e4 tai vastaavakaan. T\u00e4m\u00e4 on mun crps1 jonka kanssa olen joutunut viett\u00e4m\u00e4\u00e4n 18v. Joskus hieman parempi vointisena. Kunnes, el\u00e4m\u00e4 antoi ja otti. Pieni v\u00e4\u00e4r\u00e4 liike ja t\u00e4ss\u00e4 ollaan. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 josta unelmoin. En siis kivusta ja vaivoista. Vaan siit\u00e4 ett\u00e4 olisi aikaa, aikaa lapsille, lapsenlapsille. Aikaa maalata ja kirjoittaa. Aikaa olla ja keinua. En huomannut ajatella tapaa mill\u00e4 tulen el\u00e4m\u00e4\u00e4n joka olisi mukavaa, joskus jopa onnellista. Mit\u00e4 sitten teen nyt, istun ja pelk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 edes itse koko ajan k\u00e4sit\u00e4 mit\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n. Avuttomuutta, turvattomuutta, hallitsemattomuutta, montaa asiaa, tuntematontakin. Ei mennyt vain arkinen aherrus, meni sosiaalinen el\u00e4m\u00e4, meni palkka. Jos olisi kysytty olisinko ollut valmis maksamaan t\u00e4m\u00e4n hinnan ennenkuin p\u00e4\u00e4sisin\/joutuisin t\u00e4h\u00e4n. Tokko olisin ollut halukas luopumaan paljosta saadakseni t\u00e4m\u00e4n. Olisin vain halunnut kaiken. Mahdotonta, sanoi el\u00e4m\u00e4 ja otti sen mink\u00e4 viisaaksi n\u00e4ki. Emme tied\u00e4 tulevaa, ei p\u00e4ivien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kannattaisiko sittenkin alkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ill\u00e4 reunaehdoilla jotka el\u00e4m\u00e4 heitti eteen, se on nyt ja t\u00e4ss\u00e4. Vai istunko viel\u00e4 kauankin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 jota en uskalla el\u00e4\u00e4. Enemm\u00e4n kai kuitenkin pelk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin kuolemaa. En kuolla haluasi, viel\u00e4, haluaisin el\u00e4\u00e4. Jospa olisikin aika katsoa itse\u00e4, omia tarpeita. Ihan vaan pienesti, ei ahneesti. Juurikin tuossa sanoin ett\u00e4 l\u00e4\u00e4kitys ja kaikki tuntuu viev\u00e4n minut et\u00e4\u00e4lle itsest\u00e4ni, ent\u00e4 jos ne tuokin minua l\u00e4hemm\u00e4ksi itse\u00e4ni. En p\u00e4\u00e4se pakoon. Voisin koettaa paeta, mutta olisi l\u00e4hinn\u00e4 surkuhupaisa komedia part 2803, kilpajuoksu puujaloilla lentohiekassa. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 jonka jossain ihmeellisess\u00e4 supermin\u00e4 kuvitelmassa olin luonut on siis mennyt. Kuolenko kahdesti, nyt pystyyn kuolleena el\u00e4en vai kerran, kun aika on ja p\u00e4iv\u00e4nmatkat ovat t\u00e4ynn\u00e4. En voi vaikuttaa muihin, enk\u00e4 haluakkaan, en muiden el\u00e4m\u00e4nmatkaan. En ajatuksiin, en luoda toivoa toivottomuuteen turhin lupauksin. En sanoa ett\u00e4 seuraa minua ja l\u00f6yd\u00e4t onnen (rippeit\u00e4 varmaankin), en halua sanoa mit\u00e4\u00e4n ehdotonta totuutta. on vain t\u00e4m\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4 ajatukset. Ajatukset ett\u00e4 onko ovi sittenkin el\u00e4m\u00e4n auki, vaikka n\u00e4in sen lujaa paiskattavan kiinni edess\u00e4ni. En kenenk\u00e4\u00e4n muun el\u00e4m\u00e4\u00e4 haluaisi el\u00e4\u00e4, kullekin p\u00e4iv\u00e4lle ja ihmiselle on varmasti omat murheet. Jos haluan oikeaa asiaa nyt, niin haluan opetella el\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 mik\u00e4 on mulle nyt annettu. En miss\u00e4\u00e4n menneen kultareunaisessa kuvitelma harhassa, enk\u00e4 tulevaisuuden mielikuvituksella v\u00e4rj\u00e4tyss\u00e4 pilvilinnassa. Ihan vain n\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n ajatuksilla – tuntui milt\u00e4 tuntui, n\u00e4ytti milt\u00e4 n\u00e4ytti.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":310,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-213","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/213","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=213"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/213\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":311,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/213\/revisions\/311"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/310"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=213"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=213"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=213"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}