Itke itkusi pihlajapuu… lainaus kirjan nimest\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4np\u00e4 her\u00e4sin taas miettim\u00e4\u00e4n kun sataa. Itkeek\u00f6 taivas sadoin pisaroin. Nyt jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vett\u00e4 tullut ja runsaasti. Itkeek\u00f6 taivas minun kipuani. Menett\u00e4misi\u00e4. Menneit\u00e4 vuosia. Ei taida itke\u00e4, kyll\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 ja saan itse itkuni itke\u00e4. Itkua on monenlaista, toki ilostakin itken. Liikutuksesta. Joskus vain huomaa ett\u00e4 kyynelkanavat aukeaa, hissukseen virtaa suolavesi pitkin poskia.<\/p>\n\n\n\n
Voi, t\u00e4st\u00e4 kirjoittaisi vaikka runon. Hiljalleen kasvoihin uomaa tekev\u00e4t. Kyyneleet jotka j\u00e4iv\u00e4t syd\u00e4nalaan. Valuvat pintaa rikkoen, luovuttamatta. Hiljaa vieriv\u00e4t, katseilta salaa…<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
No, j\u00e4tet\u00e4\u00e4n yritys runoilla johonkin toiseen hetkeen. Itkeminen on kumman vaivaannuttavaa joidenkin mielest\u00e4. Miksi en voisi itke\u00e4, antaa sen kivun ja harmituksen vain tulla. Muuttua kyynelvirraksi. Halvatun padot, murtukaa ja murskaantukaa. T\u00e4h\u00e4n kaikkeen viel\u00e4 ei tarvita pid\u00e4tetty\u00e4 itkua. Se sattuu, sattuu niin viet\u00e4v\u00e4sti kun kyyneleet valuvat. Ent\u00e4 jos joku n\u00e4kee. Mit\u00e4 siin\u00e4 itket. Nyt ei itku auta. Nyt et kyll\u00e4 itke. Meill\u00e4 saattaa olla synkki\u00e4 muistoja ajoista lapsuuden, silloin sait itke\u00e4 v\u00e4h\u00e4n jos verta tulee haavasta.<\/p>\n\n\n\n
Kunpa olisin aiemmin ymm\u00e4rt\u00e4nyt itse ottaa yst\u00e4v\u00e4n syliin kun itkee, vaikkei olisi syyt\u00e4. Olisin useammin sulkenut syliin kyyneleet silmiss\u00e4 olevan lapseni, ettei h\u00e4n suotta itke salassa kyyneleit\u00e4. Opettele k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n tuskaansa. Pelkoaan, ahdistustaan.<\/p>\n\n\n\n
Kastehelmet ovat kauniita, kauniita hein\u00e4korressa, kukan ter\u00e4lehdell\u00e4. Puun oksakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miljoonin pisaroin kauniilta. Voisinko k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kauniiksi kyyneleet. Onhan ne kauniita, h\u00e4iss\u00e4 ja hautajaisissa. Kun on n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 itke\u00e4. Risti\u00e4iset, valmistumiset, kotoa pois muutto. Ihan mik\u00e4 vaan voi olla syy itke\u00e4. Kunhan on syy. Syy ei ole ettei ole syyt\u00e4. Syy ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole edes se ett\u00e4 sinusta tuntuu silt\u00e4 ett\u00e4 itkett\u00e4\u00e4. Ja jos itkett\u00e4\u00e4 omat asiat, syd\u00e4nt\u00e4 puristaa ik\u00e4v\u00e4 johonkin jota koskaan ei ole ollut. Harmilliset kyyneleet vaan valuvat ja lis\u00e4\u00e4 tulee kun mietit ett\u00e4 itkett\u00e4\u00e4, itkett\u00e4\u00e4 kun ei ole edes syyt\u00e4. Jos ne olisikin el\u00e4m\u00e4si kauniita polkuja poskilla, uurteita kasvoilla. Kauniita menneit\u00e4 vuosia. Jos antaisikin vaan luvan tulla. Ei miettisi tuleeko lapseni ovesta ja n\u00e4kee. Mit\u00e4 sitten, voinko vain sanoa ett\u00e4 vaan itkett\u00e4\u00e4. El\u00e4m\u00e4 tai jokin. Ett\u00e4 vaan on itkun aika. Ettei t\u00e4m\u00e4 ole vaarallista. Jos opettaisinkin lapselleni, onko my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, ettei itku olekaan vaarallista, h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4. Itku on ihan kaunis asia.<\/p>\n\n\n\n
Tietenkin ja onkin niin ja kuuluukin olla, joskus itkemme yksin, salaa. Annamme surun tulla. Laulu, musiikki, tuoksu, muisto mik\u00e4 vaan voi kirvoittaa kyyneleet silmiin. Kun aika on, kun on aika. Jos joka kerta kun nielen kyyneleet niin tukehdun. Rinta hajoaa kivusta. Tuska lamauttaa. <\/p>\n\n\n\n
Joten, katso nyt, sateen j\u00e4lkeen kuinka kaunis on maa. Virvoittunut, her\u00e4\u00e4 hiljalleen. V\u00e4rit kirkastuvat, linnut laulavat. On hyv\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4. Itku siis tekee hyv\u00e4\u00e4, antaa uutta toivoa ja voimaa. Eih\u00e4n se aina ole niin, itkuja on monenlaisia. Kun l\u00e4heinen kuolee, itku on niin sanatonta tuskaa t\u00e4ynn\u00e4. Ei siihen ole taikaa mill\u00e4 helpottaa. Ei auta vaikka kuka sanoisi ett\u00e4 aika tekee teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Tuska ei l\u00f6yd\u00e4 sanoja, pusertaa vain ja kaikki sumenee ymp\u00e4rilt\u00e4. Sekin m\u00e4\u00e4ritelty kait, kuinka kauan voit surra, itke\u00e4, kaivata niin ettei se h\u00e4iritse. Antaa aikojen olla ja menn\u00e4 menojaan. Ei siihen suruun ole aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Eron j\u00e4lkeen, itku siihen mik\u00e4 menetettiin, itku siihen mit\u00e4 olisi voinut ja pit\u00e4nyt olla. Itku harmitukseen, ep\u00e4onnistumiseen. Miksi asiat ei mene niinkuin kuuluisi, saa sit\u00e4kin itke\u00e4. Sairastuminen, l\u00e4heisen tai oma. Saa sit\u00e4kin itke\u00e4. Ei se ole vain sairaus, se ei ole vain joku juttu. Siihen voi liitty\u00e4 paljon. Menet\u00e4t ty\u00f6si, yst\u00e4v\u00e4si, itsesi jollekin joka tuli pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kutsumatta. Eik\u00e4 se mene pois vaikka tahtoisit. Tahtoisit vain terveytt\u00e4. Saa itke\u00e4 sit\u00e4 yksin j\u00e4\u00e4mist\u00e4 sairauden kanssa. Saa itke\u00e4 omaa avuttomuutta kun et voi ja pysty auttamaan l\u00e4heist\u00e4 jotka sairastaa, menett\u00e4\u00e4 l\u00e4heisen. Saa itke\u00e4 ja antaa itkujen tulla.<\/p>\n\n\n\n
Miehet ei ennen itkenyt, oliko se jokin s\u00e4\u00e4nt\u00f6. Kuitenkin kaikki miehet sanoo itkeneens\u00e4 joskus. En ole tavannut viel\u00e4 ket\u00e4\u00e4n joka ei olisi kyyneli\u00e4 vuodattanut. Enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tosin on normaalia miesten itkua. Eik\u00e4 siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tarvitse tehd\u00e4 numeroa. Kyyneleiss\u00e4 ei lue ett\u00e4 vain naisten yksinoikeudella. Vauvasta vaariin me itket\u00e4\u00e4n, muoriinkin. Vauvahan ilmaisee tarpeensa itkem\u00e4ll\u00e4. Vanhempi vastaa siihen, omalla tavallaan ja oppiiko jo vauva sen koska ja mihin saa itke\u00e4. Alkaa olemaan jo liian haasteellista kun menn\u00e4\u00e4n suuriin asioihin. Ihan vain t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n omaa itkua, kyyneleiden hiljaista valumista mietin. <\/p>\n\n\n\n
Mietin sit\u00e4kin kuinka olen satuttanut toista joskus, ollut syy kyyneliin. Kun omat suolapisarat tai helmet valuvat onkin ik\u00e4v\u00e4 ajatella olevani jonkun kyyneleiden syy. Kunpa saisin ne itkut jotka lapsilleni olen aiheuttanut niin pyyhitty\u00e4 pois. Enp\u00e4 liioin muitakaan tahtoisi satuttaa. Hy\u00f6kk\u00e4ys on joskus ollut muka paras puolustus, iske\u00e4 vy\u00f6n alle ennen kuin toinen ehtii. Ei se oikeuta mua ket\u00e4\u00e4n satuttamaan. Sit\u00e4 vaan on toiminut ajattelemattomasti niin monen monta kertaa. Voisinko el\u00e4\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4n satuttamatta ket\u00e4\u00e4n, tuomatta kyyneleit\u00e4 silmiin. Siin\u00e4 tapauksessa jos kutsu taivaan kotiin tulisi juuri nyt kun painan kirjaimen. En usko ett\u00e4 kukaan onnistuu. Emmeh\u00e4n me aina tied\u00e4 mit\u00e4 kylv\u00e4mme. Emmek\u00e4 aina n\u00e4e satoa jota tuotamme. Ehk\u00e4 se on hyv\u00e4 niin. Kenenk\u00e4\u00e4n muun kantiltahan en asioita voi mietti\u00e4. En voi eik\u00e4 ole tarve. Kaikki mit\u00e4 kirjoitan tapahtuu juuri nyt ja t\u00e4ss\u00e4. On vain t\u00e4m\u00e4 hetki. Kun nousen yl\u00f6s ja juon kahvin, ajatuksen virta on jo muuttanut suuntaa. Sade ja kyyneleet tauonnut. Ilma ja mieli kirkkaampi. Uskaltaako toivoa jo v\u00e4h\u00e4n aurinkoa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ainahan sateen j\u00e4lkeen paistaa, joku p\u00e4iv\u00e4. Ainakin taukoaa jollei kirkastu. Itke itkusi pihlajapuu, t\u00e4n\u00e4\u00e4n tai huomenna… anna kastepisaroiden olla hetken kaunistus, \u00e4l\u00e4 kauhistus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Itke itkusi pihlajapuu… lainaus kirjan nimest\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4np\u00e4 her\u00e4sin taas miettim\u00e4\u00e4n kun sataa. Itkeek\u00f6 taivas sadoin pisaroin. Nyt jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vett\u00e4 tullut ja runsaasti. Itkeek\u00f6 taivas minun kipuani. Menett\u00e4misi\u00e4. Menneit\u00e4 vuosia. Ei taida itke\u00e4, kyll\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 ja saan itse itkuni itke\u00e4. Itkua on monenlaista, toki ilostakin itken. Liikutuksesta. Joskus vain huomaa ett\u00e4 kyynelkanavat aukeaa, hissukseen virtaa suolavesi pitkin poskia. Voi, t\u00e4st\u00e4 kirjoittaisi vaikka runon. Hiljalleen kasvoihin uomaa tekev\u00e4t. Kyyneleet jotka j\u00e4iv\u00e4t syd\u00e4nalaan. Valuvat pintaa rikkoen, luovuttamatta. Hiljaa vieriv\u00e4t, katseilta salaa…<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":305,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-205","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/205","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=205"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/205\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":284,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/205\/revisions\/284"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/305"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=205"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=205"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=205"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}