Kannattaako luovuttaa vai kannattaa. Kas siin\u00e4p\u00e4 pulma. Kannattelenko itse\u00e4ni sitke\u00e4sti, vai luovutanko kannatuksen vaikka tuolille. Omin voimin istuminenkin ajan my\u00f6t\u00e4 uuvuttaa. Kaikkea sit\u00e4 miettiikin. Istuessa miss\u00e4 vain, luovutanko kannattelun. Luotanko vain itseeni ja omaan voimaani. Enk\u00f6 vain osaa hellitt\u00e4\u00e4, rentoutua. <\/p>\n\n\n\n
Oletko koskaan miettinyt kuinka kire\u00e4\u00e4 ja voimille ottavaa istuminenkin on. Kun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 virit\u00e4mme itsemme, lihaksemme, solumme, verenkierron, kaiken mik\u00e4 meiss\u00e4 on ylivirittyneeseen tilaan onkin hankala ajatella el\u00e4misen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 keveytt\u00e4. Menness\u00e4mme nukkumaan, olemmeko rentoja. Hengit\u00e4mmek\u00f6 tyyneytt\u00e4 vai olemmeko t\u00e4ynn\u00e4 menneen ja tulevan murheita, Mieli saattaa k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 kierroksilla. Odotammeko odottamatonta. Pelk\u00e4\u00e4mmek\u00f6 pelottomuutta. My\u00f6s hyvi\u00e4 ja ihania asioita voi j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, jopa pel\u00e4t\u00e4. Emmeh\u00e4n tied\u00e4 kest\u00e4\u00e4k\u00f6 tuo hyv\u00e4 mik\u00e4 on tulossa. Osaanko vastaanottaa, arvostaa. Vai murennanko sen hyv\u00e4n omilla oletuksilla.<\/p>\n\n\n\n
Ihminen on aika monipuolinen ja monimutkainen rakennelma. Tunnetta ja j\u00e4rke\u00e4. Tunteetonta ja j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4. Onko automaattisesti yhdess\u00e4 ihmisess\u00e4 kaksi vastapuolta, tunne ja j\u00e4rki. Jos on tunteita, ei j\u00e4rke\u00e4. Vai tasapainotteleeko ne minussa. Osaako valita oikein, milloin vie j\u00e4rki ja milloin tunne. H\u00e4visin jo aiheesta ja ajatuksesta, mik\u00e4 minulla on tapana. Ajatus l\u00e4htee omille raiteille. Mietinp\u00e4 tuossa istuessani kuinka kire\u00e4 olen, miksi en voi luottaa ett\u00e4 tuoli kannattelee. Vaikka ihmiset olisivatkin ep\u00e4luotettavia, niin voiko tuolin jalat yht\u00e4kki\u00e4 kadota, selk\u00e4noja puuttua, ei olekaan paikka k\u00e4sille. Ei, jollei tuoli ole rikkin\u00e4inen ja sen tied\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isesti jo istuessani. Oletetaan siis tuolin olevan ehj\u00e4 ja j\u00e4t\u00e4n ep\u00e4olennaisen.<\/p>\n\n\n\n
Tuolissa kun istun tied\u00e4n olevan kaiken pysyv\u00e4\u00e4. Mink\u00e4lainen tuoli sitten onkin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ulkona parveketuoli. Hyv\u00e4 istua, selk\u00e4noja riitt\u00e4v\u00e4, k\u00e4sille paikka, pehmusteenkin laitoin takapuolen alle. Istuessani havainnoin itse\u00e4ni, ket\u00e4\u00e4n muutahan en voi. Muiden havainnointi menee siihen mit\u00e4 he sanovat, mill\u00e4 ilmeell\u00e4 jne. No, itse siin\u00e4 istuin ja mietin miksi en nojaa, rentoudu. N\u00e4enn\u00e4isesti pinnalla olevat asiat ottivat lepoa. Mutta sis\u00e4ll\u00e4ni tunsin kuinka jokin kirist\u00e4\u00e4. Jokin mik\u00e4 ei luota tuoliin, siihen etten l\u00f6yd\u00e4 itse\u00e4ni pyrst\u00f6ll\u00e4ni maasta. Opittua, ajattelisin. Kun joka tilanteessa olet oppinut kannattelemaan itse\u00e4si, kannattelet aina.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4\u00e4 tekisi joskus ihan vain istua. Vetel\u00f6ity\u00e4 rennosti ja antaa jonkun muun hoitaa kannattelun. Ei se tuoli mun alta karkaa. Toki voi hajota, voin ottaa liian rennosti ja maasta valunut l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n. Mutta, kuitenkin ihmettelen kuinka kire\u00e4lle olenkin onnistunut viritt\u00e4m\u00e4\u00e4n itseni. Kaiken mit\u00e4 minussa on. \u00c4\u00e4rirajoille, taitaa olla jousi tai kamelin selk\u00e4 jossain kohti lopulta katkennut. En ajattele ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi alituisesti mietti\u00e4 kaikkea tekemist\u00e4mme, tunnettamme, oloamme, kokemia asioitamme. Mennytt\u00e4 tai tulevaa.<\/p>\n\n\n\n
Kun el\u00e4m\u00e4 iskee voimalla eteesi jonkin joka pakottaa pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, silloin pit\u00e4\u00e4 varmaankin pys\u00e4hty\u00e4. El\u00e4m\u00e4n stop merkki varmasti huutanut punaisena monta kertaa ennekin. Lakia itse\u00e4ni vastaan olen rikkonut ja jatkanut pakomatkaa. Rakasta itse\u00e4si, se on minussa sukupuuttoon kuollut ajatus. Kannattele edes itse\u00e4si tai mene eteenp\u00e4in, liike ei saa lakata. Kannattaako edes koettaa luottaa keneenk\u00e4\u00e4n tai mihink\u00e4\u00e4n koska et voi tiet\u00e4\u00e4 onko se luotettava. Jos on oppinut ett\u00e4 ei kannata luottaa niin se ei vaan sitten kannata.<\/p>\n\n\n\n
Aiemmin kirjoitin meid\u00e4n ulkopuolella olevista post lapuista. Kuinka toisten odotukset, sanat ja tekemiset saattaa olla meiss\u00e4 kuin ihollamme post lappuja. Hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 olemme niit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4, jos olemme vain oppineet vastaanottamaan mielipiteit\u00e4 itsest\u00e4mme ja l\u00e4hinn\u00e4 viel\u00e4 negatiivisia. Sis\u00e4ll\u00e4mme on my\u00f6s post lappuja, ainakin itsell\u00e4ni. Mit\u00e4 voin odottaa, mik\u00e4 olisi minun, mit\u00e4 tarvin lappuja on hirmu v\u00e4h\u00e4n. Kyll\u00e4 mun t\u00e4ytyy, miksi en saa, osaa, onnistu, lappuja paljon. Pettymys itselle ja kaikille, koko maailmalle, lappuja alkaa olemaan jo ihan neon v\u00e4risin\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Olisin vain hetken halunnut olla kuin muut. En jaksanut kannatella vai kannatelinko liikaa. Olisi pit\u00e4nyt jo aiemmin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 v\u00e4hempi olisi enempi. Nyt on stop, iso stop. Itse valitsen miten istun, voi kunpa nyt osaisin jo valita luottaa tuoliin, el\u00e4m\u00e4n joka kantaa vaikka itse ei pystyisi. On aika hengitt\u00e4\u00e4 ja pala palalta luovuttaa. Ottaa sis\u00e4lt\u00e4ni post lappuja pois, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 se alkuper\u00e4inen. Rakasta itse\u00e4si. Kuulostan heti itsekk\u00e4\u00e4lt\u00e4, itserakkaushan on toinen nimeni, no ei todellakaan ole. Ent\u00e4 jos kuitenkin pienen huomion osoituksen soisin itselleni, hieman v\u00e4hemm\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4 jousta kirist\u00e4isin. Kyll\u00e4 tuo tuoli ulkona vakaalta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, seuraavan kahvin voisi siin\u00e4 juoda luottaen ettei se minua pudota. Tehd\u00e4\u00e4n tuolin kanssa yhteisty\u00f6t\u00e4. Jos siis oikein nyt mietin, ei siihen paljoa tarvita kun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon jos antaa itselle luvan. Askel kerrallaan kohti post lappua sis\u00e4ll\u00e4ni jossa lukeekin hyvi\u00e4 asioita. Ei jatkuvaa syyt\u00f6st\u00e4, soimaamista ja vaatimusta. Kaikella on aikansa. Nyt on mahdollisuus, en tee siit\u00e4 uhkaa omin ajatuksin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kannattaako luovuttaa vai kannattaa. Kas siin\u00e4p\u00e4 pulma. Kannattelenko itse\u00e4ni sitke\u00e4sti, vai luovutanko kannatuksen vaikka tuolille. Omin voimin istuminenkin ajan my\u00f6t\u00e4 uuvuttaa. Kaikkea sit\u00e4 miettiikin. Istuessa miss\u00e4 vain, luovutanko kannattelun. Luotanko vain itseeni ja omaan voimaani. Enk\u00f6 vain osaa hellitt\u00e4\u00e4, rentoutua. Oletko koskaan miettinyt kuinka kire\u00e4\u00e4 ja voimille ottavaa istuminenkin on. Kun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 virit\u00e4mme itsemme, lihaksemme, solumme, verenkierron, kaiken mik\u00e4 meiss\u00e4 on ylivirittyneeseen tilaan onkin hankala ajatella el\u00e4misen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 keveytt\u00e4. Menness\u00e4mme nukkumaan, olemmeko rentoja. Hengit\u00e4mmek\u00f6 tyyneytt\u00e4 vai olemmeko t\u00e4ynn\u00e4 menneen ja tulevan murheita, Mieli saattaa k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 kierroksilla. Odotammeko odottamatonta. Pelk\u00e4\u00e4mmek\u00f6 pelottomuutta. My\u00f6s hyvi\u00e4 ja ihania asioita voi j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, jopa pel\u00e4t\u00e4. Emmeh\u00e4n tied\u00e4 kest\u00e4\u00e4k\u00f6 tuo hyv\u00e4 mik\u00e4 on tulossa. Osaanko vastaanottaa, arvostaa. Vai murennanko sen hyv\u00e4n omilla oletuksilla. Ihminen on aika monipuolinen ja monimutkainen rakennelma. Tunnetta ja j\u00e4rke\u00e4. Tunteetonta ja j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4. Onko automaattisesti yhdess\u00e4 ihmisess\u00e4 kaksi vastapuolta, tunne ja j\u00e4rki. Jos on tunteita, ei j\u00e4rke\u00e4. Vai tasapainotteleeko ne minussa. Osaako valita oikein, milloin vie j\u00e4rki ja milloin tunne. H\u00e4visin jo aiheesta ja ajatuksesta, mik\u00e4 minulla on tapana. Ajatus l\u00e4htee omille raiteille. Mietinp\u00e4 tuossa istuessani kuinka kire\u00e4 olen, miksi en voi luottaa ett\u00e4 tuoli kannattelee. Vaikka ihmiset olisivatkin ep\u00e4luotettavia, niin voiko tuolin jalat yht\u00e4kki\u00e4 kadota, selk\u00e4noja puuttua, ei olekaan paikka k\u00e4sille. Ei, jollei tuoli ole rikkin\u00e4inen ja sen tied\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isesti jo istuessani. Oletetaan siis tuolin olevan ehj\u00e4 ja j\u00e4t\u00e4n ep\u00e4olennaisen. Tuolissa kun istun tied\u00e4n olevan kaiken pysyv\u00e4\u00e4. Mink\u00e4lainen tuoli sitten onkin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ulkona parveketuoli. Hyv\u00e4 istua, selk\u00e4noja riitt\u00e4v\u00e4, k\u00e4sille paikka, pehmusteenkin laitoin takapuolen alle. Istuessani havainnoin itse\u00e4ni, ket\u00e4\u00e4n muutahan en voi. Muiden havainnointi menee siihen mit\u00e4 he sanovat, mill\u00e4 ilmeell\u00e4 jne. No, itse siin\u00e4 istuin ja mietin miksi en nojaa, rentoudu. N\u00e4enn\u00e4isesti pinnalla olevat asiat ottivat lepoa. Mutta sis\u00e4ll\u00e4ni tunsin kuinka jokin kirist\u00e4\u00e4. Jokin mik\u00e4 ei luota tuoliin, siihen etten l\u00f6yd\u00e4 itse\u00e4ni pyrst\u00f6ll\u00e4ni maasta. Opittua, ajattelisin. Kun joka tilanteessa olet oppinut kannattelemaan itse\u00e4si, kannattelet aina. Hyv\u00e4\u00e4 tekisi joskus ihan vain istua. Vetel\u00f6ity\u00e4 rennosti ja antaa jonkun muun hoitaa kannattelun. Ei se tuoli mun alta karkaa. Toki voi hajota, voin ottaa liian rennosti ja maasta valunut l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n. Mutta, kuitenkin ihmettelen kuinka kire\u00e4lle olenkin onnistunut viritt\u00e4m\u00e4\u00e4n itseni. Kaiken mit\u00e4 minussa on. \u00c4\u00e4rirajoille, taitaa olla jousi tai kamelin selk\u00e4 jossain kohti lopulta katkennut. En ajattele ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi alituisesti mietti\u00e4 kaikkea tekemist\u00e4mme, tunnettamme, oloamme, kokemia asioitamme. Mennytt\u00e4 tai tulevaa. Kun el\u00e4m\u00e4 iskee voimalla eteesi jonkin joka pakottaa pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, silloin pit\u00e4\u00e4 varmaankin pys\u00e4hty\u00e4. El\u00e4m\u00e4n stop merkki varmasti huutanut punaisena monta kertaa ennekin. Lakia itse\u00e4ni vastaan olen rikkonut ja jatkanut pakomatkaa. Rakasta itse\u00e4si, se on minussa sukupuuttoon kuollut ajatus. Kannattele edes itse\u00e4si tai mene eteenp\u00e4in, liike ei saa lakata. Kannattaako edes koettaa luottaa keneenk\u00e4\u00e4n tai mihink\u00e4\u00e4n koska et voi tiet\u00e4\u00e4 onko se luotettava. Jos on oppinut ett\u00e4 ei kannata luottaa niin se ei vaan sitten kannata. Aiemmin kirjoitin meid\u00e4n ulkopuolella olevista post lapuista. Kuinka toisten odotukset, sanat ja tekemiset saattaa olla meiss\u00e4 kuin ihollamme post lappuja. Hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 olemme niit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4, jos olemme vain oppineet vastaanottamaan mielipiteit\u00e4 itsest\u00e4mme ja l\u00e4hinn\u00e4 viel\u00e4 negatiivisia. Sis\u00e4ll\u00e4mme on my\u00f6s post lappuja, ainakin itsell\u00e4ni. Mit\u00e4 voin odottaa, mik\u00e4 olisi minun, mit\u00e4 tarvin lappuja on hirmu v\u00e4h\u00e4n. Kyll\u00e4 mun t\u00e4ytyy, miksi en saa, osaa, onnistu, lappuja paljon. Pettymys itselle ja kaikille, koko maailmalle, lappuja alkaa olemaan jo ihan neon v\u00e4risin\u00e4. Olisin vain hetken halunnut olla kuin muut. En jaksanut kannatella vai kannatelinko liikaa. Olisi pit\u00e4nyt jo aiemmin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 v\u00e4hempi olisi enempi. Nyt on stop, iso stop. Itse valitsen miten istun, voi kunpa nyt osaisin jo valita luottaa tuoliin, el\u00e4m\u00e4n joka kantaa vaikka itse ei pystyisi. On aika hengitt\u00e4\u00e4 ja pala palalta luovuttaa. Ottaa sis\u00e4lt\u00e4ni post lappuja pois, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 se alkuper\u00e4inen. Rakasta itse\u00e4si. Kuulostan heti itsekk\u00e4\u00e4lt\u00e4, itserakkaushan on toinen nimeni, no ei todellakaan ole. Ent\u00e4 jos kuitenkin pienen huomion osoituksen soisin itselleni, hieman v\u00e4hemm\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4 jousta kirist\u00e4isin. Kyll\u00e4 tuo tuoli ulkona vakaalta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, seuraavan kahvin voisi siin\u00e4 juoda luottaen ettei se minua pudota. Tehd\u00e4\u00e4n tuolin kanssa yhteisty\u00f6t\u00e4. Jos siis oikein nyt mietin, ei siihen paljoa tarvita kun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon jos antaa itselle luvan. Askel kerrallaan kohti post lappua sis\u00e4ll\u00e4ni jossa lukeekin hyvi\u00e4 asioita. Ei jatkuvaa syyt\u00f6st\u00e4, soimaamista ja vaatimusta. Kaikella on aikansa. Nyt on mahdollisuus, en tee siit\u00e4 uhkaa omin ajatuksin.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-200","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/200","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=200"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/200\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":301,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/200\/revisions\/301"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=200"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=200"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=200"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}