Mieless\u00e4ni olin Henri Toivonen, todellisuudessa peura ajovalojen. Hallitsen mutkat ja vauhdit. Kaarteet taittuu ja hanaa. Kyll\u00e4 m\u00e4 kest\u00e4n ja antaa menn\u00e4 vaan. Nopeusrajoitukset on muita varten. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n ja mik\u00e4 milloinkin odottaa, olen antanut menn\u00e4. Joku mets\u00e4taival v\u00e4liss\u00e4, ehk\u00e4 kapea vuoristotie. Liitoksissaan natiseva siltakin matkalla. Taitaa sielt\u00e4 suokin l\u00f6yty\u00e4. Sill\u00e4 vauhdilla meni risut ja m\u00e4nnynk\u00e4vyt. Ei siin\u00e4 ehtinyt tunteita tulkkaamaan ja kartturia ei kovin usein ole kyytiin tullut. Joku joka olisi sanonut autoissa olevan my\u00f6s jarrut. Jarrut joilla voi s\u00e4\u00e4dell\u00e4 vauhtia. Vauhtisokeushan siin\u00e4 tuli. Vauhtisokeus joka ei antanut rauhaa vaan painoi kaasua lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mink\u00e4 mutkan j\u00e4lkeen huomasinkin olevani peura ajovaloissa joka juoksee tunteitaan pakoon. Istuihan ne kyydiss\u00e4. Viha vieress\u00e4, rakkaus takapenkill\u00e4. Uupumus k\u00e4sijarruna, h\u00e4pe\u00e4 rattina ja katkeruus hanskalokerossa. Toivo vaihdekeppin\u00e4. Kytinkin puuttui varmaankin koko autosta. Halu onnistua oli automaattikaasuna. Olen kovin kummallinen rakennelma jos autoksi tai kuskiksi pit\u00e4isi mietti\u00e4. Taustapeilist\u00e4 n\u00e4in vain taakseni, kaiken mit\u00e4 pakoon menin. Siell\u00e4 niit\u00e4 hidastajia tuntuu olevan. Niit\u00e4kin jotka huusivat hiljenn\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n Auton radio soitti milloin iskelm\u00e4\u00e4, milloin poppia, milloin radio Dei. P\u00e4\u00e4asia oli ett\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 oman p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 niin paljon etten ehdi kuulemaan neuvoja. Kukaan kartturiksi olisi pystynytk\u00e4\u00e4n. Ei vaikka joku olisi osannut ennakoida kuinka miss\u00e4kin kohtaa k\u00e4y. Taustapeiliss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t valot saivat vauhdin hurmaa. Pikkasen siin\u00e4 tuli pohjakosketusta kun oli m\u00e4kist\u00e4 matkaa. Sateella renkaat ulvoivat tuskaa, eiv\u00e4t tienneet minne menisi, mist\u00e4 l\u00f6ytyisi. Kummallisesti sit\u00e4 pysyi tiell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jokin seesteinen kes\u00e4aamu, hieman raotin ikkunaa ja kuuntelin linnunlaulua. Ket\u00e4\u00e4n ei n\u00e4ykynyt miss\u00e4\u00e4n, voin tuokion hengitt\u00e4\u00e4 ja hiljent\u00e4\u00e4. Kaikki aistit avoimina, mieli rentona mets\u00e4tien ihanassa hiljaisuudessa mietin, voisiko t\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4. Voisiko jo pys\u00e4hty\u00e4 ja olla vain. Ent\u00e4 jos vaan j\u00e4\u00e4n siihen. Viel\u00e4 sielt\u00e4 suorittaminen nosti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n takapenkilt\u00e4, sai se uskosta viel\u00e4 onnistua kaverin. Tasainen taputus ja kannustushuudot sai pist\u00e4m\u00e4\u00e4n ikkunan kiinni. Ja siin\u00e4 se oli. Katosi jokin mik\u00e4 olisi voinut pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kukas se nyt siihen tulikaan, etupenkille istumaan. Ei laittanut vy\u00f6t\u00e4 kiinni, hieman nappasi raitista ja ohjasi sivutielle, valtav\u00e4yl\u00e4lle. Muun liikenteen sekaan. Suorittaminen kannustaa ja mik\u00e4s se siell\u00e4 takana viel\u00e4 onkaan. Halu hyvitt\u00e4\u00e4, hyvitys el\u00e4m\u00e4lle, olet velkaa kaikille, velkaa ett\u00e4 saan el\u00e4\u00e4. Koetapas nyt v\u00e4istell\u00e4 ja pysy\u00e4 vauhdissa.<\/p>\n\n\n\n Moottoritie alkaa, kiihdyt\u00e4 ainakin sataan, ei riit\u00e4, eik\u00f6 oikein kulje. Anna menn\u00e4 kiljuu jo kaikki autossa yhtaikaa. En tunne en\u00e4\u00e4 olevani Henri Toivonen, en ammattikuski mill\u00e4\u00e4n saralla. En edes osaa ajaa t\u00e4t\u00e4 autoa. Hallintalaitteet el\u00e4v\u00e4t omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Radio huutaa kerran viel kerran viel… Mist\u00e4 nuo tuulilasinpyyhkij\u00e4tkin tuli, ei n\u00e4it\u00e4 kyyneleit\u00e4 ulkop\u00e4in voi poistaa, tosta vaan. Rankkasateen lailla ne vy\u00f6ry\u00e4\u00e4. Min\u00e4 tunnen kuinka vauhti kiihtyy, Id\u00e4n pikajuna, Mombasa, J\u00e4i susta j\u00e4lki, Yhten\u00e4 iltana, Ensimm\u00e4inen ja viimeinenkin. Sunnuntai aamun messu sekoittuu ja n\u00e4en jonkin liittym\u00e4n, liittym\u00e4n mihin k\u00e4\u00e4nty\u00e4. Poiketa pois polulta kun en en\u00e4\u00e4 n\u00e4e moottoritienkaistoja. Joku maalaisj\u00e4rki sittenkin viel\u00e4 olemassa autoissa. Onneksi on vanha malli. Ohjasi ja siin\u00e4 se meni ymp\u00e4ri, kolina vain k\u00e4vi. Ulos autosta. Surullisena katson kuinka kaikki se mik\u00e4 on ollut on mennyt. Uutta ei silm\u00e4ni tavoita. Nouseeko vanhan romun tuhkasta feeniks lintu.<\/p>\n\n\n\n Ei noussut. Tunteita tunki mukaan ja j\u00e4i kuin takiaiset kiinni. Mist\u00e4 nuo viet\u00e4v\u00e4n kirkkaat valot viel\u00e4 tuli tielleni. Vauhtiin, jos auto ei pelit\u00e4 niin juosten. Juoksin vaikka k\u00e4vellen, eksynyt ois en. K\u00e4det puuskassa huomaan olevani kuin peura ajovaloissa. Tunteet ne viel\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 saavuutta. Yritt\u00e4\u00e4 kiinni ottaa. En tahdo niit\u00e4. Tunteet eiv\u00e4t saa ohjata, eiv\u00e4t sanella. J\u00e4rki huutakoon ja antakoon k\u00e4skyn. Viha saavuttaa, rakkaus houkuttaa, ep\u00e4toivo vilkuttaa, katkeruus tekee pes\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, pettymykset saappaina suolla joka upottaa. V\u00e4sytt\u00e4\u00e4, niin viet\u00e4v\u00e4n paljon v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Sanovat jostain tunteiden ohimarssista, sanovat ettei tunteisiin voi kuolla. Niiden pakenemiseen voi uupua. <\/p>\n\n\n\n Autonvalot seuraavat pime\u00e4ss\u00e4 ja juoksen karkuun. Yrit\u00e4n hyp\u00e4t\u00e4 mets\u00e4\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Jos sen pimeys kuitenkin toisi turvan v\u00e4lill\u00e4. Viel\u00e4 hullumpaa se meno on y\u00f6n ja mets\u00e4n pimeydess\u00e4. Risut ja oksat est\u00e4v\u00e4t mets\u00e4ss\u00e4 etenemisen. Kompastun kerta toisen j\u00e4lkeen. Y\u00f6n kostuttama sammal p\u00e4in kasvoja, tikku silm\u00e4kulmaan pystyyn ja etsin tien tai teen sen. J\u00e4lleen hieman hiekkatiet\u00e4 ja meno p\u00e4\u00e4see jotenkin jatkumaan. Valot n\u00e4kyv\u00e4t j\u00e4lleen. Aamukin n\u00e4ytt\u00e4isi nousevan jonkin mutkan takana. Voimat uupuvat. Tunteet tulevat. Viha asettuu sis\u00e4\u00e4n mukavasti, tekee oikein vuoteen. Miksi se ei l\u00e4hde, j\u00e4t\u00e4 minua rauhaan. Mit\u00e4 sill\u00e4 on niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 asiaa ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oikein y\u00f6ksi j\u00e4\u00e4d\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Kun en muuta voi, kysyn. Kukaan muu ei voi, ei minulla rohkeus riit\u00e4. Pakko, pakko kysy\u00e4 miksi tulit. Asiaahan sill\u00e4 oli. Kerroit muidenkin puolesta, mit\u00e4 olen paennut. Kertoi pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti. Niin ett\u00e4 min\u00e4kin ymm\u00e4rsin. Ymm\u00e4rsin voivani kuunnella tunteitani, ihan rauhassa tutkailla. Ei tarvitse ottaa h\u00e4lytysajoneuvoa ja l\u00e4hte\u00e4. Ne ovat tunteita, tunteita jotka meiss\u00e4 kaikissa on. Ei tarvita ensihoitoa paikalle. Pelastajaa ikkunasta, tai vaikka ovesta. Tarvitaan vain yksi siunattu hetki ja lupa tuntea. ihan jo k\u00e4ttelenkin. Toivotan vihan tervemenneeksi, hieman saa j\u00e4\u00e4d\u00e4. Se joka suojelee. Katkeruus ja kateus… Oli kiva tutustua, saatte avata oven ja menn\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kki. Pettymykset, el\u00e4m\u00e4ni suola haavoilleni. Heippa teillekin.<\/p>\n\n\n\n Se ei satu en\u00e4\u00e4. Usko, toivo, rakkaus… Tulkaa peremm\u00e4lle. Voidaan mietti\u00e4 ,mik\u00e4 on mennyt. katsoa kelkan kyydiss\u00e4 kirpsakkana talviaamuna miten auringon s\u00e4teet tanssivat miljoonin timantein. Hyv\u00e4 teid\u00e4nkin on j\u00e4\u00e4d\u00e4, itsesuojeluvaisto, terveet tunteet. Pakeneminen ja suorittaminen yrittiv\u00e4t j\u00e4\u00e4d\u00e4 eteiseen piiloon, odottamaan tilaisuutta. Menk\u00e4\u00e4 vain, menk\u00e4\u00e4 pois. En tarvitse teit\u00e4 en\u00e4\u00e4. Hieman saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 mennytt\u00e4 kuppiin. Voin laittaa kannen p\u00e4\u00e4lle ettei tule myrsky\u00e4 vesilasiin. Nykytekniikalla varustetut autot saavat menn\u00e4 menojaan. Latauspisteelt\u00e4 toiselle. Taidan vaihtaa hevosiin ja vankkureihin, katsella, peura onkin kaunis el\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mieless\u00e4ni olin Henri Toivonen, todellisuudessa peura ajovalojen. Hallitsen mutkat ja vauhdit. Kaarteet taittuu ja hanaa. Kyll\u00e4 m\u00e4 kest\u00e4n ja antaa menn\u00e4 vaan. Nopeusrajoitukset on muita varten. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n ja mik\u00e4 milloinkin odottaa, olen antanut menn\u00e4. Joku mets\u00e4taival v\u00e4liss\u00e4, ehk\u00e4 kapea vuoristotie. Liitoksissaan natiseva siltakin matkalla. Taitaa sielt\u00e4 suokin l\u00f6yty\u00e4. Sill\u00e4 vauhdilla meni risut ja m\u00e4nnynk\u00e4vyt. Ei siin\u00e4 ehtinyt tunteita tulkkaamaan ja kartturia ei kovin usein ole kyytiin tullut. Joku joka olisi sanonut autoissa olevan my\u00f6s jarrut. Jarrut joilla voi s\u00e4\u00e4dell\u00e4 vauhtia. Vauhtisokeushan siin\u00e4 tuli. Vauhtisokeus joka ei antanut rauhaa vaan painoi kaasua lis\u00e4\u00e4. Mink\u00e4 mutkan j\u00e4lkeen huomasinkin olevani peura ajovaloissa joka juoksee tunteitaan pakoon. Istuihan ne kyydiss\u00e4. Viha vieress\u00e4, rakkaus takapenkill\u00e4. Uupumus k\u00e4sijarruna, h\u00e4pe\u00e4 rattina ja katkeruus hanskalokerossa. Toivo vaihdekeppin\u00e4. Kytinkin puuttui varmaankin koko autosta. Halu onnistua oli automaattikaasuna. Olen kovin kummallinen rakennelma jos autoksi tai kuskiksi pit\u00e4isi mietti\u00e4. Taustapeilist\u00e4 n\u00e4in vain taakseni, kaiken mit\u00e4 pakoon menin. Siell\u00e4 niit\u00e4 hidastajia tuntuu olevan. Niit\u00e4kin jotka huusivat hiljenn\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-148","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/148","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=148"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":162,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions\/162"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=148"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=148"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=148"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}