Kuka meist\u00e4 ei olisi joskus piirrellyt hienoon hiekkaan syd\u00e4nt\u00e4, kirjoittanut salaisen rakkauden kohteen nime\u00e4 ja rakennellut pilvilinnoja. Heti voisin realistisesti ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n ei rakentanut joka on katujen kasvatti, suuren cityn sykkeess\u00e4 itsetunnon jo \u00e4idinmaidossa saanut, kultalusikka suussa syntynyt elokuvien kaunotar. Jonka kauneus ja muoto lamaannuttaa t\u00e4llaisen maitotytt\u00f6 Hiljankin. Vaikea sukeltaa kaupungin sykkeeseen, joten pysyttelen takapihan hiekkalaatikolla tai l\u00e4heisen j\u00e4rven rannalla.<\/p>\n\n\n\n
Tikku k\u00e4teen ja syd\u00e4n hiekkaan, nimikirjaimet varovasti ja syd\u00e4n jo pamppailee ettei kukaan vain n\u00e4kisi. Olisihan se noloa jos joku tiet\u00e4isi ettei se naapurin ruskeasilm\u00e4 olekaan salainen ihastukseni. Ihastus olisikin h\u00e4nen hassu veljens\u00e4, joka ei niin kaikkien unista ollutkaan. Katselen syd\u00e4nt\u00e4 hiekassa ja ihan selv\u00e4sti jo piirtyy silmiini kuva kuinka h\u00e4n sadun prinssin\u00e4 saapuu ja yhdess\u00e4 ratsastamme pois siit\u00e4 pienest\u00e4 l\u00e4hi\u00f6st\u00e4 jossa vain vedettiin hiuksista ja tuupattiin kuralammikkoon. Eip\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sateita jouda odottamaan kun parvekkeelta kuuluu , ei kovinkaan lempe\u00e4 kehotus, SY\u00d6M\u00c4\u00c4N. Nopeasti varmistan ett\u00e4 viimeinenkin hiekanjyv\u00e4 katoaa ja kukaan ei koskaan saa tiet\u00e4\u00e4 suurta salaisuuttani. Ei edes p\u00e4iv\u00e4kirja, jossa on lukko. Ei se mit\u00e4\u00e4n pid\u00e4.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
Lapsuudessa mit\u00e4\u00e4n salaisuuksia ollut vaan k\u00e4ytettiin kaikki keinot jotta saadaan toinen ik\u00e4v\u00e4\u00e4n valoon, syy kiusata, nauraa, p\u00e4te\u00e4 itse… ihan mit\u00e4 vaan. Lapsuus olikin ja onkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n julmaa aikaa. Onhan siell\u00e4kin keinut takapihalla, lauletaan Katri Helenaa kes\u00e4illassa ja otetaan vauhtia. Lennet\u00e4\u00e4n kaaressa ja polvet ruvilla. Se sama selke\u00e4 linja taitanee olla jatkunut koko el\u00e4m\u00e4n. Kuinka polvet verill\u00e4 erin\u00e4isi\u00e4 kertoja on kotiin tullut menty\u00e4. Syd\u00e4n verill\u00e4 illalla peiton alle, se naapurin hassu poika ei edes huomannut mua illalla kun purkkia pelattiin. Silm\u00e4t kiinni ja kovasti taikoja p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ja unelmat kantoivat unien ihmeelliseen pakopaikkaan. Siell\u00e4 sai nukkua ruususen unta, yksi sata vuotta meni ett\u00e4 humps…. <\/p>\n\n\n\n
Onneksi se oli vain unta, sata vuotta lienee pitk\u00e4 aika, tokko en\u00e4\u00e4 sadun prinssi kurttuposkea k\u00e4visi her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n suukoin. Hieno silti on ajatella, saisko her\u00e4t\u00e4 suudemaan, vaikkei nukkuisi sataa vuottakaan. Onhan sit\u00e4 saanut. Aika tekee teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja nyt lapsenlapsi hoitaa hommat kotiin. Mummu on jollei sataa vuotta, niin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin nuoruusajan pikkutytt\u00f6 konsaan. Sinne j\u00e4iv\u00e4t hiekkalaatikon syd\u00e4met. Taida koko takapihaakaan en\u00e4\u00e4 olla.<\/p>\n\n\n\n
Nuorina kes\u00e4\u00f6in\u00e4 sit\u00e4 jo piirreltiin hiukan isompia syd\u00e4mi\u00e4 hienoon hiekkaan. Siihen sai jo sovitella ei vaan ihastuksen vaan omatkin kirjaimet. Varmana ikuisesta rakkaudesta, kaikki lohik\u00e4\u00e4rmeet voittavasta. Ihan varmasti n\u00e4in kyyhkysenkin lent\u00e4v\u00e4n yli ja vahvistavan. Saattoi se olla variskin kun j\u00e4lkeen miettii. Koristelin syd\u00e4men viel\u00e4 kaiken maailman voikukilla, heinill\u00e4 mit\u00e4 l\u00f6ytyi. Kuolihan ne kaikki ja nopeasti. Y\u00f6ll\u00e4 tuli rankkasade joka h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin lis\u00e4ksi vei syd\u00e4men. Hiekkaan piirretyn syd\u00e4men. Olisi vain vienyt sen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin. Miksi piti tuhota se taideteos mink\u00e4 hiekkaan rakensin. <\/p>\n\n\n\n
Ajan saatossa n\u00e4k\u00f6ala kasvoi ja laajeni. Ihan keskelle kivihel… en koskaan sopeutunut. Olin likaa pellossa kasvanut. Korkeat korot katkoi vain nilkkani ja aina l\u00f6ysin itseni eksyksist\u00e4. Mainosvalojen sykkeess\u00e4, y\u00f6n vilin\u00e4ss\u00e4 on helppo hukata syd\u00e4mens\u00e4 ja itsens\u00e4. Niin ne hiekkaan piirretyt syd\u00e4met vain katoavat, hiekkalinnat murtuvat. Pilvilinnatkin h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Eik\u00f6s se yksi possukin tehnyt niin ett\u00e4 hiekasta rakensi, ei kest\u00e4nyt sutta. Toinen oljista, ei sek\u00e4\u00e4n. Tiilitalo oli turvallinen olla, kolmas possu oli viisas. Eih\u00e4n se olisi kovin romanttista piirt\u00e4\u00e4 tiileen, vaikka kait sekin tuli ripovuoren rinteill\u00e4 tehty\u00e4. Piirt\u00e4\u00e4 tiileen joka oli pienen nuotion suojana y\u00f6n taittaessa v\u00e4rej\u00e4\u00e4n. Siihen nokeen ne laitettiin, ikuiseen onneen silloinkin uskottiin. Saattoi se kadota samaa vauhtia kakstahtisen hajun kanssa rinteelt\u00e4 alastultua kapeaa tiet\u00e4 pitkin.<\/p>\n\n\n\n
Voihan lemmensilta, sinnekin kuulaana y\u00f6n\u00e4 nimi\u00e4 kaiverrettiin. Rakkautta vannottiin. Jotenkin on kovin heppoisia nuo syd\u00e4men ulkopuolelle tehdyt kirjaimet. Tuuli vie, vesi huuhtoo, aika kuluttaa, tuli polttaa. Lopputulos on sama. Ajan saatossa hiipuvat. Syv\u00e4lle syd\u00e4meen nimesi kaiverrettiin. Tatuoitiin ainakin jollei polttomerkitty. Ajan tahdistin k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt sen tuonne syrj\u00e4n puolelle. Saa se siell\u00e4 olla ja muistuttaa. Kerran ainakin, no toisenkin…kolmastikin, sain rakastaa. Vai rakastinko sittenk\u00e4\u00e4n kun en kest\u00e4nyt. Sinne ne syd\u00e4meen kuitenkin merkittiin. Sinne ne j\u00e4i. Oletan siis tunteeksi jota rakkaudeksi voisi kutsua. Mitenk\u00e4 se onkin niin vaikeataitolaji. <\/p>\n\n\n\n
Rakkaus. Joskus tulee mieleen ett\u00e4 on harvinainen, paljon harjoituksia ja kertausta kaipaava. Monta toistoa ja toisen kunnioittamista ettei miekalla sohaise. Varomattomasti siin\u00e4 vaaleanpunaisessa keh\u00e4ss\u00e4 tulee haavoja, isompia viiltoja tai paperihaavoja. Pit\u00e4isik\u00f6 silloin ottaa er\u00e4tauko, hoitaa eik\u00e4 jatkaa. Hoidettua haavaa on helpompi kantaa. Eik\u00e4 vain menn\u00e4 keh\u00e4ss\u00e4 ilmaa huitoen saaden tilaisuutta iske\u00e4. Rakkauden keh\u00e4 alkaa muuttua mustaksi taistelutantereeksi. Iskua toisen j\u00e4lkeen, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 miss\u00e4 toinen edes v\u00e4lill\u00e4 on. Kostonveri maistuu jos suussa. Tuomari huutaa, poikki.<\/p>\n\n\n\n
Mihin katosi se sadun prinssi joka vie minut pilvilinnoihin. Milloin itse muutuin sadun noita-akaksi ja tein taikoja myrkkymaljaan. Miksi ne hiekkaan piirretyt syd\u00e4met eiv\u00e4t voineet kest\u00e4\u00e4. Viel\u00e4 min\u00e4 kuitenkin uskon ja toivon, en todellakaan prinssi\u00e4, en satua, en taikoja. Hiekkaan kaipaan syd\u00e4mi\u00e4 jotka hennosti toista koskettaa, kuu valaisee ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 kulkijalle. Silta ei olisikaan hauraasta linnunluusta, nimet voisi kaivertaa tammeen joka yksin seisoo vuoren p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kest\u00e4\u00e4 se tuulet ja tuiskut. Viel\u00e4 haaveilen ja unelmoin. En \u00e4idist\u00e4 joka huutaa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n vaan aamukahvin vuoteeseen jos saisin. Enp\u00e4 liioin ajattele jonkun viritt\u00e4v\u00e4n serenaadin ikkunan alla, yksin taikka b\u00e4ndin kanssa. Aina on mahdollista ett\u00e4 sen tuomaan kutsuun ehtiikin joku muu vastaamaan, huonokuuloinen kun olen.<\/p>\n\n\n\n
Kyll\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 haaveilen. El\u00e4m\u00e4st\u00e4, sateen j\u00e4lkeisest\u00e4 raikkaasta ilmasta, aamuista jolloin ei ole kiire minnek\u00e4\u00e4n. Vaikka n\u00e4ihin kansiin ei olisi kirjoitettu en\u00e4\u00e4 suuria tarinoita. N\u00e4it\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjan sivuja ei kukaan lue jollen anna niit\u00e4 luettavaksi. Pilvilinnat tulevat ja menev\u00e4t, taivas on kuitenkin aina niiden takana. Voin huijata ja ajastaa keittimen aamulle kahvin keittoon. Aijai mik\u00e4 ihana tuoksu tuleekaan. Voin kulkea rauhassa flanellimekossa y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4. Ei ole maskaraa eik\u00e4 kiharoita. Saan istua lempituoliini ja piirrell\u00e4 mieleni sopukoissa syd\u00e4mi\u00e4. Voin puhella kesken\u00e4ni ja ihmetell\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Tanssia tyynyn kanssa. Sulkea silm\u00e4t ja kuunnella kuinka kuulokkeiden serenadit osuvat juuri minulle. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 piirr\u00e4nkin omat kirjaimet syd\u00e4meeni. Min\u00e4 en itselt\u00e4ni ole kadonnut.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kuka meist\u00e4 ei olisi joskus piirrellyt hienoon hiekkaan syd\u00e4nt\u00e4, kirjoittanut salaisen rakkauden kohteen nime\u00e4 ja rakennellut pilvilinnoja. Heti voisin realistisesti ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n ei rakentanut joka on katujen kasvatti, suuren cityn sykkeess\u00e4 itsetunnon jo \u00e4idinmaidossa saanut, kultalusikka suussa syntynyt elokuvien kaunotar. Jonka kauneus ja muoto lamaannuttaa t\u00e4llaisen maitotytt\u00f6 Hiljankin. Vaikea sukeltaa kaupungin sykkeeseen, joten pysyttelen takapihan hiekkalaatikolla tai l\u00e4heisen j\u00e4rven rannalla. Tikku k\u00e4teen ja syd\u00e4n hiekkaan, nimikirjaimet varovasti ja syd\u00e4n jo pamppailee ettei kukaan vain n\u00e4kisi. Olisihan se noloa jos joku tiet\u00e4isi ettei se naapurin ruskeasilm\u00e4 olekaan salainen ihastukseni. Ihastus olisikin h\u00e4nen hassu veljens\u00e4, joka ei niin kaikkien unista ollutkaan. Katselen syd\u00e4nt\u00e4 hiekassa ja ihan selv\u00e4sti jo piirtyy silmiini kuva kuinka h\u00e4n sadun prinssin\u00e4 saapuu ja yhdess\u00e4 ratsastamme pois siit\u00e4 pienest\u00e4 l\u00e4hi\u00f6st\u00e4 jossa vain vedettiin hiuksista ja tuupattiin kuralammikkoon. Eip\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sateita jouda odottamaan kun parvekkeelta kuuluu , ei kovinkaan lempe\u00e4 kehotus, SY\u00d6M\u00c4\u00c4N. Nopeasti varmistan ett\u00e4 viimeinenkin hiekanjyv\u00e4 katoaa ja kukaan ei koskaan saa tiet\u00e4\u00e4 suurta salaisuuttani. Ei edes p\u00e4iv\u00e4kirja, jossa on lukko. Ei se mit\u00e4\u00e4n pid\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-146","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/146","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=146"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":156,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions\/156"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=146"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=146"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=146"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}