Onhan se helpompi itke\u00e4 sateessa. Joku sanoo ett\u00e4 itkee mieluummin mersussa kuin ladassa. Enp\u00e4 juurikaan osaa samaistua. Mieluummin itken sateessa, rankkasateessa, kukaan ei n\u00e4e kyyneleit\u00e4. Myrsky pauhaa ja repii oksia. Voin huutaa syd\u00e4meni tuskaa kenenk\u00e4\u00e4n kuulematta. Voin mieleni murtumisen k\u00e4tke\u00e4 kaikilta. Kukaan ei halua l\u00e4hte\u00e4 eik\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kun kaikki kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion mielett\u00f6m\u00e4\u00e4n myrskyyn.<\/p>\n\n\n\n
Eik\u00f6 kukaan muu hajoakkaan tuhansiksi palasiksi kerta toisensa j\u00e4lkeen. Tosin, en sittenk\u00e4\u00e4n usko ett\u00e4 olen ainoa s\u00e4rkynyt saviruukku, pala palalta. Helposti k\u00e4tkemme itsemme sateen taakse. Myrskyss\u00e4 on turvallista menn\u00e4 piiloon. Antaa omalle tilansa.<\/p>\n\n\n\n
Olen aina rakastanut sadetta. Koirien kanssa oli ihana menn\u00e4 lenkille myrskyss\u00e4. Seisoin erin\u00e4isi\u00e4 kertoja illalla pime\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rven rannalla ja annoin tuulen ja sateen menn\u00e4 l\u00e4pi. Kuohuva j\u00e4rvi k\u00e4tki itkuni. Enk\u00e4 aina itkenyt. Se oli minun puhdistus retriitti. Tunsin sateen kylmyyden, viiman joka meni l\u00e4pi kehoni. Silti nautin siit\u00e4. Se ei ollut mik\u00e4\u00e4n rangaistus. Jotta piiskaisin itse\u00e4ni ja kertaisin kaikki virheeni ja vaiheeni.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 se ei olisi en\u00e4\u00e4 viisas valinta. Sairaus, minun el\u00e4m\u00e4ni kest\u00e4v\u00e4 liitto, tekee kaukaa viisaan ja pysyttelen kylm\u00e4ll\u00e4 sateella sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kuinka hyvin muistan ja el\u00e4n sen tunteen. Kuinka sade huuhtoi kyyneleit\u00e4. En tiennyt kumpi kasteli enemm\u00e4n, taivaan itku vai kyyneleet. Syd\u00e4n pusertui rinnassa kun kaikki ne kivut joita aika sinne oli iskenyt eli my\u00f6t\u00e4tuntoa kanssani. Minun syd\u00e4n, se joka minussa on ja vaikuttaa. En siis ole syd\u00e4met\u00f6n. Se on tuntenut kipua ja tuskaa. On olemassa. Sille syd\u00e4melle ei ole merkityst\u00e4 olenko majassa vai kartanossa. Sille on merkityst\u00e4 miksi se tuska on siell\u00e4, mist\u00e4 se tuli.<\/p>\n\n\n\n
On my\u00f6s leppeit\u00e4 kes\u00e4illan tuulia ja pieni\u00e4 pisaroita. L\u00e4mmint\u00e4 ja hell\u00e4\u00e4. K\u00e4tkee suloisesti syliin ja lohduttaa. Silm\u00e4kulman kyynel voi vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 sateen huolenpidosta. Hiljalleen ilma raikastuu ja hengitt\u00e4minen on helppoa. Kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niin kauniilta. Kes\u00e4illan kauniit v\u00e4rit avautuvat eteen ja on helppo olla onnellinen, ajatella\/kuvitella ett\u00e4 kaikki j\u00e4rjestyy.<\/p>\n\n\n\n
Lintujen kuorolaulu viri\u00e4\u00e4 ja valtaa joka sopukan. On helppo unohtaa ja nauttia. Kuinka automaattisesti me hengit\u00e4mmek\u00e4\u00e4n kun on leppe\u00e4\u00e4 ja kevytt\u00e4. Kuinka helposti unohdamme hengitt\u00e4\u00e4 kun myrsky pauhaa.<\/p>\n\n\n\n
Emme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mist\u00e4\u00e4n suurista luonnonmullistuksista ehk\u00e4 tied\u00e4, ei ole joessa tsunamia, ei meid\u00e4n tunturi valuta laavaa. Ei taivas repe\u00e4 ja vie trampoliinin lis\u00e4ksi autoa sek\u00e4 taloa. Hengen jopa. Ei meill\u00e4 uudestaan paljoakaan tarvi rakentaa kun taivas on kaikkensa antanut. Toki, kenenk\u00e4\u00e4n omaisuuden menett\u00e4mist\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n en v\u00e4h\u00e4ttele. Aina kun jokin hajoaa on se menetys. Ja jonkin hajoaminen voi olla myrsky vesilasissa, viimeinen pisara maljassa.<\/p>\n\n\n\n
Itkenk\u00f6 mieluummin yksin kuin yhdess\u00e4. Tunteet ovat kumma juttu. Jos naurat paljon ja jopa \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti, ei se ole hyv\u00e4. Saatat jopa \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. Nauraminen tekee kuitenkin hyv\u00e4\u00e4, kyyneleet silmiss\u00e4, etk\u00e4 en\u00e4\u00e4 tied\u00e4 itketk\u00f6 vai nauratko. Sisukset vain h\u00f6lskyy ja vapauttaa el\u00e4m\u00e4n sinussa. Jos hihittelet hiljaa, sekin saattaa olla huono. Mink\u00e4lainen itkun, naurun, tunteen ihan mink\u00e4 vaan pit\u00e4isi olla ett\u00e4 se on luvallinen.<\/p>\n\n\n\n
Voimme itke\u00e4 hautajaisissa ja h\u00e4iss\u00e4. Perhejuhlat, valmistujaiset. Erot, ty\u00f6t, muutot, katoamiset. Kaikkeen tapahtumaan voimme liitt\u00e4\u00e4 tunteet. Onko ne lomalla v\u00e4liajat. En l\u00f6yd\u00e4 mill\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ni nappulaa jolla saisin poikki tunteiden ohimarssin. Se vain tulee, kuin tsunami sis\u00e4ll\u00e4ni. Repii irti juurinensa. Muistuttaa. Tai se lempe\u00e4 tunteiden ohimarssi. Jossa muistojen kuvanauha menee hidastettuna ilman suuria efektej\u00e4 ohi.<\/p>\n\n\n\n
Itse pid\u00e4n \u2014 jollen jopa rakasta \u2014 tunteita. Ajattelen niin, ett\u00e4 ne on kuitenkin vain tunteita. Meihin on jo kait aikojen alussa laitettu tunteet. Jotenkin kummasti kyll\u00e4 muistuu lapsuudesta sanat, \u00e4l\u00e4 nyt vaan itke<\/em>. En tietenk\u00e4\u00e4n. Se on kuitenkin mennyt. Nyt saisin siis kulkea ja itke\u00e4 sek\u00e4 nauraa.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4t\u00e4n ne suurimmat kuohut kuitenkin kotiin, yksin\u00e4isyyteen. Onko eroa itke\u00e4 syliss\u00e4, jonkun turvallisessa l\u00e4sn\u00e4olossa. Tuohon en osaa vastata. Tai osaan, lasteni k\u00e4det ymp\u00e4rill\u00e4ni olen joskus saanut tuntea kun kyynel hanat aukeaa. Harmittaahan ne el\u00e4m\u00e4n karikot, harmittaa niin viet\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n Kiukku kuplii sis\u00e4ll\u00e4, voisipa edes juosta, ly\u00f6d\u00e4 s\u00e4kki\u00e4, tehd\u00e4 jotain tai menn\u00e4 johonkin. Kiukku muuttaa muotoaan. Turhautuneisuus, h\u00e4pe\u00e4, katkeruus, kateuskin, voimattomuus, kaiken kattava surkeus muttaa karmit kolisten sis\u00e4\u00e4ni. Mink\u00e4s teet. No, nyt teen n\u00e4in, nyt , siis t\u00e4n\u00e4\u00e4n, siunattu sade, nostaa vihre\u00e4n eri v\u00e4rej\u00e4 esiin. Hauskasti tanssii l\u00e4t\u00e4k\u00f6ss\u00e4. Madot nousevat katsomaan mit\u00e4 kummaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu, tannerkin t\u00f6misee. Linnut k\u00f6hiv\u00e4t ja avaavat \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Pienet lehtien alut imev\u00e4t veden, el\u00e4m\u00e4n eliksiirin itseens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ihan selke\u00e4sti tuo vanha puukin jo nostaa oksiaan, miljoonat ihanat kastepisarat tuikkivat oksilla. Kaiken vanhuuden ja rapistuneen keskell\u00e4. Ei ne pisarat katso miss\u00e4 ne ovat, ne vain kimaltavat. Kaikki on sateelle samanarvoista. Niinkuin aurinko paistaa sek\u00e4 hyville ett\u00e4 pahoille, niin sadekkin koettaa saada kaiken eloon. Yhdess\u00e4 ne on mielet\u00f6n kompo. Kumpaakin tarvitaan.<\/p>\n\n\n\n Miten ihana raikas tuoksu ilmassa. Ja aivan ilmaista kaikki. Koko t\u00e4m\u00e4 luonnon luoma esitys. T\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 voinkin viipy\u00e4. Antaa sisimp\u00e4ni lev\u00e4t\u00e4. Luovuttaa pois sen mik\u00e4 on ollut. Ottaa vastaan sen mik\u00e4 on tulossa. Uutta nousee. Joka kev\u00e4t saamme t\u00e4m\u00e4n juhlan\u00e4ytelm\u00e4n. Joka kev\u00e4t tulee uudet vihre\u00e4n eri s\u00e4vyt, kukkien kirjo, lintujen liverrys. Tulee valoisat p\u00e4iv\u00e4 ja y\u00f6t.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 huomaan ett\u00e4 kaikki se mik\u00e4 on tehnyt sijaa sis\u00e4lleni katoaa. Katkeruus saa menn\u00e4, h\u00e4pe\u00e4 ottaa reppunsa ja poistuu… sinne ne menev\u00e4t per\u00e4kanaa. Nousen keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahvia, paljon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mennyt. On my\u00f6s tullut. Sateet tulevat kun niiden aika. Ei tyyni meri taitavaa merimiest\u00e4 tee.<\/p>\n\n\n\n Jollen koskaan uskalla sulkea ovea menneeseen ja antaa myrskyjen puhdistaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4. Ei siihen mahdu mit\u00e4\u00e4n uutta kattausta. Vaikkei kattaus olisikaan Iittalaa ja Marimekkoa, aina l\u00f6ytyy Ikeaa ja Rustaa. Vaikkei olisikaan kuin elokuvissa, satamaa johon hidastettuna juoksisin ja saisin valtameren kokoiset kyyneleeni vuodattaa syv\u00e4n sinisist\u00e4 silmist\u00e4ni, ripsien kauniisti taipuessa. Himpatti, mulla vihre\u00e4nruskeat silm\u00e4t lasien takana ja ripset on jo katkeilleet. unohdetaan siis t\u00e4m\u00e4 kohtaus elokuvasta.<\/p>\n\n\n\n Otan sen kahvikupin ja menen maalaustelineeni luo. siin\u00e4 se on, j\u00e4lleen tyhj\u00e4 ja valkoinen pohja. Otan el\u00e4m\u00e4ni v\u00e4rit. El\u00e4m\u00e4ni v\u00e4rit joilla voin maalata sen tulevan, kuvina maalata kirkkauden ja kauneuden, sisimm\u00e4n uuden alun ja toiveen. Kaikki tunteeni, s\u00e4vyj\u00e4 kyll\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Tervetuloa el\u00e4m\u00e4ni v\u00e4rit. Kaikella on aikansa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Onhan se helpompi itke\u00e4 sateessa. Joku sanoo ett\u00e4 itkee mieluummin mersussa kuin ladassa. Enp\u00e4 juurikaan osaa samaistua. Mieluummin itken sateessa, rankkasateessa, kukaan ei n\u00e4e kyyneleit\u00e4. Myrsky pauhaa ja repii oksia. Voin huutaa syd\u00e4meni tuskaa kenenk\u00e4\u00e4n kuulematta. Voin mieleni murtumisen k\u00e4tke\u00e4 kaikilta. Kukaan ei halua l\u00e4hte\u00e4 eik\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kun kaikki kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion mielett\u00f6m\u00e4\u00e4n myrskyyn. Eik\u00f6 kukaan muu hajoakkaan tuhansiksi palasiksi kerta toisensa j\u00e4lkeen. Tosin, en sittenk\u00e4\u00e4n usko ett\u00e4 olen ainoa s\u00e4rkynyt saviruukku, pala palalta. Helposti k\u00e4tkemme itsemme sateen taakse. Myrskyss\u00e4 on turvallista menn\u00e4 piiloon. Antaa omalle tilansa. Olen aina rakastanut sadetta. Koirien kanssa oli ihana menn\u00e4 lenkille myrskyss\u00e4. Seisoin erin\u00e4isi\u00e4 kertoja illalla pime\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rven rannalla ja annoin tuulen ja sateen menn\u00e4 l\u00e4pi. Kuohuva j\u00e4rvi k\u00e4tki itkuni. Enk\u00e4 aina itkenyt. Se oli minun puhdistus retriitti. Tunsin sateen kylmyyden, viiman joka meni l\u00e4pi kehoni. Silti nautin siit\u00e4. Se ei ollut mik\u00e4\u00e4n rangaistus. Jotta piiskaisin itse\u00e4ni ja kertaisin kaikki virheeni ja vaiheeni.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-106","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/106","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=106"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/106\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":123,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/106\/revisions\/123"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=106"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=106"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.elehtimaki.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=106"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}